Lämmikettä pienikokoiselle ihmiselle

Työvoitto: valmis villatakki! Okei, villatakki vauvalle, mutta kaikki lasketaan!

Meinasi jäädä villatakki ilman toista hihaa, mutta onneksi sain napattua itseäni lopulta niskasta kiinni ja tikutettua työn valmiiksi. Sain jopa napitkin kiinnitettyä. Yhteensä pikkutakin tekemiseen kului kalenteriaikaa nelisen kuukautta, onneksi tunteja yhteensä vain ehkä parin työpäivän edestä. Ongelmana tosin on, että pikkuherra, jolle takkia kaavailin, on tainnut jo kasvaa ulos siitä. Mutta ehkä uusi omistaja löytyy piakkoinkin kaveripiiristä. :)

Baby Sophisticate by Linden Down
Puikot: 5 mm pyöröt
Lanka: Garnstudio DROPS Lima, 117 g
Ravelryssa: Vauvanvillis

Joka päivä oppii jotain uutta

Tuntuu, että olen neulonut ikuisuuden, mutta siltikin nämä Ysolda Teaguen blogista bongaamani vinkit löivät minut ihan ällikällä yksinkertaisuudellaan. Kannattaa tsekata!

Minua on aina häirinnyt se pieni vetosolmusta jäävä nypylä työn alkukohdassa – siis se ensimmäinen silmukka, kun alkaa luomaan silmukoita. No, eipä ole aiemmin juolahtanut mieleenikään, että eihän sitä vetosolmua edes tarvitse tehdä: ei solmua, ei nypylää. Tietty. Kumman sitkeästi sitä vaan on pitänyt silloin kauan sitten oppimastaan tavasta kiinni, eikä ole edes kyseenalaistanut mokomaa yksityiskohtaa. Mutta nyt kyseenalaistan, ei enää vetosolmuja!

Ja jotta tämä postaus ei olisi ihan kokonaan kuvaton, esittelen tässä samalla jo aikaa sitten valmistuneen vauvan villatakin, jonka tein kaverilleni. Tai siis hänen pienelle pojalleen. Nyt takin saaja on jo vuoden ikäinen ja varmaankin jo kasvanut nutustaan ulos… Ohje oli maksullinen, koska halusin nimenomaan vauvan villatakin pöllökaarrokkeella enkä oikein osannut ruveta soveltamaankaan. Varsinkin koon puolesta olisin mennyt ihan metsään, koska nytkin lopputulos vaikutti niin kovin pieneltä, että eihän se kenellekään voi mahtua. Mahtui kyllä, ja oli vielä liian isokin valmistuessaan… :)

Baby Owl Yoke Cardigan (Ravelry -linkki)
Koko: 3-6 kk
Puikot: 4,0 mm
Lanka: Drops Lima beigenä 100g

Tämä kirjoitus on osa Bloggaajan haaste 31:stä eli maaliskuun blogipostaukseni numero 8/31.

Kesälomakäsitöitä

Meneepäs aika nopeasti, edellinen blogipostaus on jo viime vuoden joulukuulta… Kääk! Jos nyt vaikka kuitenkin vähän tuoreempia juttuja paiskaisi tänne blogiinkin pitkän tauon jälkeen.

Olen melkein koko ikäni neulonut, pääasiassa sukkia, pipoja ja lapasia, ja jokusia villapaitojakin lähinnä suomalaisten käsityölehtien ohjeiden mukaan. Mutta nyt tänä kesänä, löydettyäni neuleblogien ehtymättömän aarreaitan, olen tainnut siirtyä neulomisessa uudelle tasolle: olen uskaltautunut kokeilemaan uusia tekniikoita ja jippoja, olen tehnyt neuleita englanninkielisiä ohjeita seuraten ja olen käyttänyt itselleni entuudestaan tuntemattomia lankoja. Tähän asti olen mieltänyt käsityömaailmani perisuomalaiseksi (suomenkieliset ohjeet, suomalaiset lähikaupasta löytyvät langat, …) ja joksikin sosiaalisesta mediasta irrallaan olevaksi, jossa tieto siirtyy vain perintönä äidiltä tyttärelle. Enää en miellä. Netti on pullollaan mahtavia yhteisöjä (mm. Ravelry) ja blogeja liittyen niin neulomiseen kuin muihinkin rakastamiini käsityön aloihin – niiden ihmettelemiseen saa hyvinkin kulutettua tuntikausia. Tuntuu, että kesälomalla ei muuta olekaan ehtinyt tekemään kuin lukemaan blogeja – ja tietenkin hieman neulomaan siinä sivussa.

Yksi tämän kesäisistä neulehuippuhetkistä on ehdottomasti tämä oranssi villatakki:

Ensinnäkin se on ensimmäinen englanninkielisellä ohjeella tekemäni neuletyö (ohje on Knitty.comista, Leaflet nimeltään) ja toisekseen se on ensimmäinen ylhäältä alas neulomani villatakki, joka on neulottu pyöröpuikoilla yhtenä kappaleena. Ihanaa, kun ei ollut yhteenommeltavia saumoja! Töiden viimeistely ei nimittän ole oikein se minun juttuni… Lanka on lankavarastossani vuosia pyörinyttä oranssia Novita Ainoa, joka sopi tähän malliin kuin nenä päähän. Leaflet oli helppo ja nopea tehdä; neulomiseen taisi mennä kolmisen iltaa. Tämän yksilön tein äidilleni, mutta tykästyin malliin niin paljon, että teen jossain välissä varmasti itsellenikin samanlaisen.

Kesän käsityösaldona on parit sukat, pipo, lapaspari, kaksi villapaitaa, muutama virkattu tiskirätti (joista ehkä teen myöhemmin oman postauksen, koska kokeilin niissä ihan uutta tekniikkaa – Update 08.09.2011: Esittelyssä tiskirätit interlocking crochet -tekniikalla) sekä lukemattomia virkattuja leluhiiriä kissoille. Ja jotta samoilla käsityöntäyteisillä linjoilla jatkettaisiin edelleen, menin ilmoittautumaan mukaan tämänvuotiseen Sukkasatoon – tavoitteenani on saada väännettyä vähintään yksi sukkapari syys-lokakuun aikana. Se tosin ei liene mikään ongelma, jos kesäinen käsityövaihde pysyy päällä syksyynkin saakka. Katselin Sukkasadon tarjontaa  jo vuosi sitten ja mietiskelin, että tuossapa kivalta vaikuttava tempaus. Olin kuitenkin myöhässä ilmoittautumisen suhteen sillä erää, mutta nyt olen mukana ihan virallisestikin, jee! Sukulaiset ja ystävät vaviskaa, sukkaa pukkaa!

Virkattuja leluhiiriä kissoille