Farkkujen uusi elämä

Toinen Työväenopiston viikonloppukurssi heti perään, eipähän tarvitse miettiä, mitä sitä vapaa-ajallaan tekisi. :) Jos viikko sitten kierrätin tölkinavausklipsuja, niin tänä viikonloppuna oli farkkujen vuoro. Äidiltä ja iskältä sain pinkan vanhoja farkkuja, jotka palastelin surutta: takataskut yhteen pinkkaan, sivusaumat toiseen, vyötärökaitaleet kolmanteen ja se paras osa, lahkeet, neljänteen.

Olen haaveillut sellaisesta farkuista tehdystä ruudullisesta sängynpeitosta ja halusin kokeilla pintaa hieman pienemmässä mittakaavassa tänä viikonloppuna. Tarvetta oli uudelle niskatyynylle, joten sellainen siis tilaukseen. En ole juurikaan tehnyt tilkkutöitä, mutta tämä kuvio oli yksinkertaisuudessaan erinomainen tällaiselle tilkkutyönoviisille: leikataan suikaleita ja ommellaan – ja sitten sama vaakasuuntaan. Helppoa, mutta aikaavievää. Ruutupinta tosin on kyllä kaiken sen ajan väärti, voisin vain silitellä syntyvää kangasta. Ja nurja puolikin on hauska:

Uudesta makkaratyynystäni puuttuu vielä yksi sauma, pyöreät päätykappaleet ja sisätyyny. Tyynyn pinnan rakenteluun käytin siis koko sunnuntain kurssiajan, lauantaina keskityin pienempiin töihin – aloitin tekemällä sarjatuotantona patakintaita. Sain käytettyä niihin pienempiä palasia farkuista sekä nurkissani pyörineitä nauhoja ja silityslaudanpäälliskangasta (onpas sanahirviö…). Ihan valmiiksi asti ei patakintaatkaan tulleet kurssin aikana, vaan ne odottavat vielä vuoritusta.

Nähtäväksi jää, koska viimeistelykeiju saapuu paikalle ja tekee työni valmiiksi. Sitä odotellessa jatkan edelleen ruudullisesta sängynpeitosta haaveilemista ja hyvien farkkuideoiden keräilemistä Pinterestiin.

Klipsuttelua

Tuli tässä viime viikonloppuna käytyä Työväenopiston klipsukurssilla -siis sillä, jolla virkataan tölkinavausrenkaista kaikkea kivaa. Myös viime syksynä kävin samanmoisella kurssilla ja silloin aloitin virkkaamaan pientä iltalaukkua. Ja nyt vihdoinkin, vuosi myöhemmin, sain sen viimeisteltyä eli ommeltua vuorin, vetoketjun ja rannekkeen. Enpä voi muuta sanoa, kuin että olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Klipsuja työhön meni reilut 120 kappaletta, hieman merseroitua puuvillalankaa (taisi olla Novitan Kotiväkeä), vetoketju, pieni pala silkkiä ja yksi karabiinilukko. Kalenteriaikaa valmistumiseen kului vuosi, tosin tunteja kutakuinkin ”vain” 20.

Virkkasin kurssilla myös pienistä klipsukukkasista koostuvan puolipallon ja sille kaverin. Niistä tulee jossain vaiheessa pallolaukku, sellainen kämmenen kokoinen. Vuorikin on jo siihen virkattu, enää tarvitsee vain koota palaset. Ehkä se on sitten ensi vuoden syksyn kurssin ToDo-listalla, hih!

Kotelolaukkukurssilla

Olin tänä viikonloppuna Työväenopiston kotelolaukkukurssilla: kaksi päivää ihanan rentouttavaa puuhailua hauskassa seurassa! Minulla oli kurssia varten varattuna tarvikkeet neljään laukkuun ja sain kaikki neljä myös valmiiksi viikonlopun aikana. Mikä on pienimuotoinen ihme, sillä harvemmin saan kursseilla loppuun asti töitäni, ja sitten ne jäävät kesken ja nurkkiin pyörimään… Mutta ei siis tällä kertaa, jee!

Tässä muutama Instagram -otos laukkusaalistani.

Kokeilin erilaisia materiaaleja, miten ne toimivat tällaisessa työssä ja täytyy kyllä sanoa, että kaikki kokeiluni toimivat oikein hyvin. Punaruskea kissakangas on käsityöpuuvillaa ja siihen jouduin tekemään kulmiin laskokset, muut kankaat sen sijaan sain venytettyä nätisti kulmien yli. Sini-valkoisessa kankaassa (josta tein viime syksynä ison kassin) on stretchiä, joten se venyi siksi tarpeeksi. Hopeisen silkkikankaan leikkasin täysvinoon venyvyyden takaamiseksi ja pellavainen koirakangas venyi muuten vaan yllättävän hyvin. Kivoja näistä tuli kaikista, mutta taitaa tuo pellavainen koiralaukku kuitenkin olla lempparini. :)

Tämä kirjoitus on osa Bloggaajan haaste 31:stä eli maaliskuun blogipostaukseni numero 15/31.

Ompelurintamalta ei mitään uutta

Tai ehkä sittenkin! Nimittäin käsityöpussukoita. Useampikin.

Kaavat sain Työväenopiston kangaslaukkukurssilta, mutta vastaava pussukka löytyy myös vaikkapa Martha Stewartilta: Reversible Purse (ilmainen, englanninkielinen). Tähän ohjeeseen verrattuna tein sen verran ekstraa, että silitin kappaleisiin myös tukikankaat. Ompelujärjestyskään ei ollut ihan ohjeen mukainen: jätin kääntöaukon vuorikankaaseen ja ompelin kahvat yhdistävän sauman vasta ihan viimeisenä.

Lupasin lahjoittaa yhden pussukan KyJy 2013 -tempauksen palkinnoksi ja tammikuussa arvoimmekin Juuli-neidin kanssa voittajaksi Suden ”Suden silmukat” -blogista. Kissalliselle ihmiselle lähti kissallinen pussukka. Myöhästyneet onnittelut! :)

Onnetar työssään

Voittaja on selvillä!

Tämä kirjoitus on osa Bloggaajan haaste 31:stä eli maaliskuun blogipostaukseni numero 2/31.

Uusi lempilaukkuni

Törmäsin kesällä tähän upeaan Noodleheadin Super Toteen (lisää eri versioita täällä) ja ostin siihen kaavat välittömästi. Aloitin tekemään laukkua pari viikkoa sitten Työväenopiston laukkukurssilla ja tänään vihdoinkin sain viimeisteltyä oman versioni Super Totesta. Ei voi muuta sanoa, että ihana tuli! Uusi lempilaukkuni. <3

Sinivalkoinen, vintage-henkinen kangas löytyi Eurokankaan palalaarista ja sen bongattuani tiesin, että se tulee päätymään juuri tähän laukkuun. Myös pilkku- ja tähtikangas ovat samaisesta paikasta (ei tosin palalaarista vaan pakalta) ja vanhat lempifarkkunikin pääsivät jatkamaan eloaan uudessa muodossa eli kahvat ja kassin sivut ovat kierrätettyä farkkua. Tukikankaana käytin normi-kiinnisilitettävän tukikankaan lisäksi Ullakasta tilaamaani vähän tukevampaa polyesteritukikangasta. Suosittelen, lopputuloksesta tuli kivan jämäkkä!

Alkuperäiseen kaavaan verrattuna lisäilin hieman vetoketjutaskuja (yhden laukun takapuolelle ja yhden sisäpuolelle) sekä useamman D-renkaan, koska haluan ripustella kaikenlaisia juttuja (esim. heijastimen tai avaimet) laukkuuni kiinni rapulukoilla. Lisäksi tein sisälle molempiin päihin juomapullonpidikkeet, joihin saa vaikka sateenvarjon pystyyn eikä se jää pyörimään laukun pohjalle.

Sain myös oman ”tuotemerkkini”ensimmäistä kertaa käyttöön, jee!

Ja koska tähän aikaan vuodesta ulkona tuppaa olemaan niin kovin pimeää, laitoin vielä laukun sivuun, molemmille puolille, heijastinsydämet. Kyllä nyt kelpaa ulkoiluttaa uutta kassia!

Ihan professionaalia

Minun on jo pidempään tehnyt mieli tehdä itselleni ”tuotemerkkejä”, siis niitä sellaisia kangaslappusia, joita voin sitten ommella omin pikku kätösin tekemiini tuotoksiin. Vihdoin sain sellaisia aikaiseksi.

Palalaaristani löysin sopivan palan luonnonvalkoista puuvillakangasta, jonka taustapuolelle silitin tukikankaan. Leimasin mustalla VersaCraftilla eli kankaalle tarkoitetulla musteella ympyröitä Finnstamperilta ostamallani leimasimella ja nimmaroin mustalla kangastussilla oman nimeni siihen keskelle. Vähän vielä varuiksi silittelin, että värit kiinnittyisivät kunnolla, ja sitten vain leikkasin harkkosaksilla ympyrät irti ja nyt ”tuotemerkit” odottavat kiinnittämistä kaikenlaisiin projekteihin. Helppoa ja nopeaa. Kyllä nyt on ihan professionaali olo!

Kesäkassivaihto 2013: Oma tuotokseni

Postin setä lupasi, että eilen lähettämäni paketti on tänään perillä, joten uskaltaudun jo paljastamaan tekemäni vaihtokassin. Kesäkassivaihdossa tein kassin Reppanaiselle ”Pesän reunalla” -blogista ja siitä tuli tällainen pirtsakka vihreä-kukallinen pinkeillä kahvoilla varustettuna – toivottavasti on mieleinen! Laitoin pakettiin mukaan myös vähän pientä kivaa sekä sekalaisen lajitelman kissankarvoja, ollos hyvä! :)

Mallina on ”Floral Bag” Sue Kimin megaihanasta kirjasta ”Bags: The Modern Classics”. Olin jo pitkään makustellut kirjan ihania ohjeita ja nyt sitten tein ensimmäisen niiden mukaan (toki vähän sovelsin siellä sun täällä).

Kankaat ja tarvikkeet ovat varastoistani, ainoastaan magneettilukon jouduin hankkimaan varta vasten. Tein ensimmäistä kertaa ihan itse terenauhaakin ja se onnistui oikein mukavasti.

En ommellut kassin sisälle taskuja, mutta D-renkaat laitoin – niihin voi kiinnittää hakasella asioita, vaikkapa tällaisen pussukan, jonka pakkasin mukaan pakettiin:

Jälkeenpäin ajatellen kassissa on kohtia, jotka tekisin ehkä hieman toisella tavalla, jos tekisin samanlaisen uudestaan. Mutta tällaisenaankin tästä vihreästä kukkakassista tuli ihan hauska, ja toivottavasti myös käyttökelpoinen!

Itse sain jo eilen kesäkassini vaihtokamultani Pialta – mahtava, eikö?! :)

Kesäkassivaihto 2013: Oo-la-laa

Osallistuin kesäkassivaihtoon tarkoituksena ilahduttaa kanssaneulojaa/-virkkaajaa/-ompelijaa itsetehdyllä kesäisellä kassilla. Oman tuotokseni sain postiin vasta tänään aamulla, mutta myöhemmin töistä kotiin tullessani eteisen lattialla odotteli jo paketti vaihtokamultani Pialta ”Handmade by Pimahla” -blogista, jei! Ja täytyy heti sanoa, että sainpahan aivan mahtavan kesäkassin! A perfect match! Mätsää täydellisesti päällä olleen oranssin lempimekkoni kanssa – selvästi on ajatuksenlukua havaittavissa! :) KIITOS!

Aivan turhaan panikoit, Pia, tämä on juuri täydellinen! Ehdin jo siirtää vanhasta kassistani tavaranikin uuteen, joten se pääsee välittömästi käyttöön. :) Mukana ollut suklaa ei ehtinyt kassiin asti vaan se siirtyi jo parempiin suihin, nami!

Upea tuo kiinnitysmekanismina toimiva nappi! Vaikka se onkin jotain muovia mehiläisvahaa (edit 4.7.), niin se näyttää ihan kiveltä. :)

Juuli-neidin mielestä kyseessä on selvästi kissankuljetuskassi, jossa on ajateltu myös kuljetettavan viihtyvyyttä lelun muodossa. Ohessa kuvallista todistusaineistoa. (Ei kuitenkaan syytä huoleen, kiinnityslenkkiä ei vahingoitettu kuvauksissa! Maistettiin vain ihan pikkaisen.)

Pia sai itsekin upean kesäkassin – kertakaikkista mahtavuutta tällainen vaihto! :)

Kisakassi

Treenasin tässä kesäkassien tekemistä surauttamalla itselleni lätkän MM-kisojen kunniaksi kisakassin kisakuosista, jota sain pätkän viime vuoden kisojen jälkeen. Ja Eurokankaasta olen hamstrannut tuota vuorina olevaa ihanaa pilkkukangasta varmaankin kaikissa mahdollisissa väreissä – tähän kyseiseen kassiyksilöön päätyi pilkkuja turkoosilla pohjalla.

Kassin kaavana käytin viimekesäistä Finlaysonin kesäkassin kaavaa, joka on oikeasti kääntömalli, mutta omastani ei tullut sellaista. Taitoin nimittäin kahvat pitkittäin puoliksi ja ompelin yhteen eli kassi ei enää käänny nätisti, mutta onpahan sitten tukevammat kahvat.

Kyllä nyt kelpaa huomenna mennä kisoihin työvuoroon uusi kassi olalla! :)

Kantokahva jumppamatolle

Uusi jumppamattoni tarvitsi kantokahvan enkä viitsinyt sellaista ostaa kaupasta valmiina kun ajattelin, että tekaisen sellaisen nopeasti itsekin. Nauhavarastostani löysin pari metriä tuollaista ärtsynvihreää nylonnauhaa sekä pätkän tarranauhaa, ja parikymmentä minuuttia myöhemmin uusi kantokahva oli valmis! Kivaa kun tulee nopeasti valmista ja vielä jotain hyödyllistäkin. :)