Skräppihetket haaste #4

Osallistun ensimmäistä kertaa Skräppihetket -haasteeseen tällä tänään valmistuneella leiskalla. Aiheena haasteessa on ”mieliala”. Leiskani pääosassa ovat viime viikonloppuna rakkaista maisemista otetut kuvat – maisemat, jotka aina saavat minut sanattomaksi, siitä otsikko ”Sanaton”. Varsinainen tarinointi löytyy sivun kääntöpuolelta.

Taustaan embossasin värittömällä kohojauheella muutaman isomman lumihiutaleen, ja kolmella sinisellä sekä mustalla Distress Inkillä leimailin niiden seuraksi kasan pienempiä lumihiutaleita.

Kuvista tuli kovin sinisävyiset – sen siitä saa kun ottaa kuvia aurinkoisena, pilvettömänä ja lumisena kevättalvipäivänä. :) Lisäsin kaiken sinisyyden keskelle hieman keltaista raitapaperia, kuvatkoon se vaikka aurinkoa. Kuvien alla on kaistale vellumia, jonka alta leimatut lumihiutaleet kuultavat kivasti läpi. Layoutin asetteluun otin vinkkiä haasteen mukana olleesta luonnoksesta, käänsin sitä vain hieman.

Kiekurat olin stanssannut jo aikaa sitten vanhan vihkon kannesta, joka sopivasti osui tämän leiskan värimaailmaan.

Valkoiset puusydämet olen ostanut Tiimarista ja laitoin niiden päälle Crackle Accentia. Lopputuloksena on kiva ”huurteinen” efekti.

Yläkulmaankin piti lisätä hieman koristusta sekä päivämäärä.

Tänä viikonloppuna olen enemmänkin puuhaillut papereiden kimpussa. Ostin nimittäin itselleni perjantaina muistikirjan doodelointia varten ja koko iltahan siinä sitten meni piirrellessä. Inspiraation antoivat nämä upeat Noah’in doodlet, jotka nähtyäni halusin heti opetella piirtämään muutakin kuin pelkkiä kiekuroita vihkojen kulmiin. :) Piirtely ilman sen kummempaa suunnittelua on ihmeellisen rentouttavaa, ja voipi olla, että tulevaisuudessa tulee täyteltyä enemmänkin sivuja uudesta muistikirjastani. Ja ehkä se omempikin doodlaus-tyyli vielä löytyy jossain vaiheessa.

Ja toki pari pöllöäkin pitää olla joukossa. :)

Joulukortteilua

Kaverini kanssa aloitimme joulukorttitehtailun jo viikko sitten, ja useamman tunnin uurastuksen jälkeen molemmat saivat lopulta valmiiksi neljä korttia – ei mitään liukuhihnahommaa siis, mutta parempi sekin kuin ei mitään, eikö? Ideana oli tehdä kissa-aiheisia kortteja rotuyhdistyksellemme myyntiin ja käytettävät materiaalit olivat korttipohjien ja leimailutarvikkeiden lisäksi varastoistani löytyneitä jouluisia jämäpapereita. Seuraavana kuvat omista tuotoksistani:

Tassuneliöt -kortti on ehdoton lempparini näistä jämäpalakorteista ja idealtaan yksinkertaisin. Neliöleikkurilla kliksuttelin neliöitä kolmesta eri paperista, pyöristin kulmapalat, tummensin niiden reunat ruskealla musteella ja tassu-rei’ittäjällä tein tassukuviot punaisiin paloihin. Hankalin vaihe oli saada palaset siististi riveihin, mutta lopulta mittaamalla ja apuviivoja piirtelemällä kuvio asettui nätisti.

Yksinkertaisuus on valttia näissä teippikorteissakin: länttäsin pohjalle hyvin vapaamuotoisesti erilaisia washiteippejä ja leimasin päälle hauskan kisun ja piirtelin tussilla reunat ja tekstit.

Hyvin muuten näkee eron käytetyssä musteessa: ylempi teippikortti on leimattu StazOnilla ja alempi DistressInkin mustalla – StazOn tarttuu teippeihin paljon paremmin. Ja kuivuukin nopeammin. Nimittäin menin sitten tökkäämään sormellani alempaan korttiin ennen kuin muste oli kokonaan kuivunut ja tietäähän sen, miten siinä sitten kävi eli mustehan levisi keskelle korttia. No, jos ei voi sotkujaan piilottaa, niin sitten niitä korostetaan eli lisätään sitä mustetta sitten ihan kunnolla joka paikkaan!

Viimeinen kortti (jonka oikeasti tein ihan ensimmäiseksi) oli suuritöisin. Kuvan kissa on leimattu embossausmusteella ja embossattu valkoisella hopeahile -kohojauheella. Raidallisen paperin taakse tein vielä erillisen paperin, jonka reunat ensin ressasin ja värjäsin vihreällä musteella (ei kyllä näy kuvasta kovin hyvin…). Alimmaisena on pätkä punaista punchinellaa ja punaisella kimalleliimalla tein vielä feikki-timangeja kulmiin.

Vauvakortteja

Pitkästä aikaa sain osallistuttua P*skikseen, jonka tämänkertaisessa haasteessa bingoillaan. Oma korttini sopii kahteenkin riviin: alariviin ”Keltainen-Sininen-Haaraniitti” sekä poikittaiseen ”Naru-X-Haaraniitti” -riviin, jossa X on leimakuvassa käytetty pukemistekniikka. Taustana on sinapinkeltaista pilkkupaperia (Animal Antics -paperikosta), jonka ympärille on kieputettu muutaman kerran ruskeaa paperinarua. Keskineliö on nostettu 3D-tarrapaloilla, itse asiassa useammalla kerroksella, koska naru vei niin paljon tilaa alla. Reunus on piirretty vapaalla kädellä turkoosilla ProMarkerilla ja kulmissa on samaisella tussilla värjätyt, alunperin valkoiset, haaraniitit. Doodle Factoryn Snargle on leimattu Distress Inkin Broken China -värillä ja kroko on puettu taustan pilkkupaperiin. ”Vauvaonnittelut” -teksti on hankittu Finnstamperilta. Inspiraatio kortin asetteluun lähti matkalukemiseksi ostamastani CardMaker -lehden maaliskuun numerosta, jossa oli suloisia vauvakortteja valas -teemalla.

Samassa askartelusessiossa syntyi myös toinen, hempeäsävyisempi kortti samaisella ulkoasulla. Molemmat tässä kortissa käytetyt leimat (sydänruoho ja teksti) ovat Finnstamperilta ja pinkki taustapaperi Papermanian Red Hot -lehtiöstä. Perhoset on punchattu valkoisesta helmiäispaperista ja kohokuvioitu, jonka jälkeen siipiin on laitettu Glossy Accentia ja irtohilettä.

Kiitoskortteja

Minulle tuli tammikuun puolivälissä uusi kisu Tanskasta: 6-vuotias leikattu kollikissa Osku, joka muutti Suomeen viettämään ansaittuja eläkepäiviään. Koska minulla oli jo ennestään kissoja, asusteli uusi tulokas ensin kuukauden päivät muualla; aikataulullisista syistä itse asiassa kahdessa eri paikassa. Toisessa paikassa ensimmäisen viikonlopun ja toisessa sitten loput ajasta. Nyt on sitten eläinlääkäri todennut ja testit näyttäneet, että Osku-Oskari on terve kuin pukki, joten viikonloppuna herraskissa muutti uuteen pysyvään kotiinsa. Parhaillaan on menossa molemminpuolinen tutustumisvaihe. Tervetuloa, Osku-muru!

En olisi selvinnyt Oskun kotiuttamisesta ilman ihania ystäviäni, joiden luona Oskari sai asustella Suomeen tulonsa alkuajan. Siispä vähintä, mitä voin tehdä, oli tehdä ystävilleni kiitoskortit. (Ja Satu voi tästä eteenpäin pitää silmät kiinni! Ei kurkita! :D) Askartelurintamalla minulla on ollut piiiiitkä tauko, liian pitkä. Viimeksi taisin askarrella joulukortteja joulukuussa… Mutta olipas kiva kaivaa paperit esille ja pohtia korttijuttuja taas pitkästä aikaa.

Molemmat kortit syntyivät ilman ainuttakaan leimakuvaa, mikä on melko poikkeuksellista minulle! Mintunvihreän korttipohjan ja Pagemaps -leiskan (oikean alakulman esimerkkityön) innoittamana kokosin yhteen värikkäitä papereita, joista syntyi ensimmäiselle kortille tausta. Oranssi kakkupaperi oli ihan ”pakko” upottaa mukaan ja samoin läpinäkyvät pakkausnarun palat. Tilasin itselleni joululahjaksi Dymo -kirjoittimen ja olen ihan totaalisen hurahtanut siihen – tekstit on siis kliksuteltu sillä. Musta nauha tuli laitteen mukana ja pinkki Dymo -nauha on tilattu aikoinaan Teippitarhasta. Sisäpuolen lahjustaskun taittelin fiilispohjalta, mutta siitä tuli ihan kiva. Hyvin mahtuu lahjakortit kyytiin.

Toisella kiitoskortilla osallistun Lauran korttihaasteeseen, jossa huhuillaan lempivärin perään. En nyt tiedä, onko minulla varsinaista lempiväriä, mutta oranssi miellyttää silmääni ja päädyn siihen melko usein valinnoissani. Eli oranssilla kortilla mennään. Oranssit kukka- ja pilkkupaperit on pyöristetty kulmista, ressattu ja reunoille on sipaistu Distress Inkin Wild Honey -oranssia. Edellisessä kortissa näkyvän kakkupaperin puolikkaan toinen puolisko on sitten tässä kortissa ja sen yli kulkee rypytettyä oranssia masking tapea. Leimasin ensin tekstit pelkällä musteella, mutta ne eivät erottuneet juurikaan kirjavasta paperista. Piirsin sitten ruskealla tussilla kirjainten ääriviivat ja laitoin kirjainten sisustaan oranssia sticklesiä (kuvissa se on vielä märkää, kun en malttanut odottaa kuivumista). Mutta nyt saa tekstistäkin selvää. :)

Lopuksi vielä tulokkaan esittely. Osku on alunperin tuotu ison rapakon takaa Suomeen, jossa se asui jonkin aikaa ja muutti sitten Tanskaan. Nyt poitsu on leikattu ja keskittyy kissanpäivien viettämiseen täällä Pohjolassa. Oskun virallinen nimi on Purrsia Chief Oskosh ja hän on itse asiassa kissalamme tammikuussa 2007 syntyneen H-pentueen isi. Rodultaan Oskari on itämainen lyhytkarva ja väriltään ruskea ticked tabby. Luonteeltaan hän on herttaisen hömelö piilopiruilija. <3 Nähtäväksi jää, kuinka nopeasti Osku ja muut kissani hyväksyvät toisensa – vielä toistaiseksi ainakin burmatytöt keskittyvät suhisemaan tulokkaalle oven alta kun taas itämaiskatraan muita jäseniä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Loput joulukortit

Jiihaa, tämänvuotinen joulukorttiurakka on nyt ohi! Enkä edes jättänyt viime tippaan, hyvä minä! Enää kortit tarvitsee saada postiin ja sitten voin taas keskittyä muihin askarteluihin ja käsitöihin. Osan joulukorteista sain tehtyä mukavasti erinäisten haasteiden yhteydessä, mutta esittelen tässä nyt ne haasteiden ulkopuolella syntyneet tuotokset.

P*skiksessa oli taannoin haasteena tehdä ei-perinteinen joulukortti, mutta juuri sillä hetkellä en aiheesta oikein innostunut. Kuitenkin noin viikko sen jälkeen muutin mieleni ja kokeilin tehdä tällaisen Tri Shutter -mallisen kortin (mm. Youtubesta löytyypi ohjeistusta). Ihan nätti siitä tuli ja ehkä kokeilen vielä muitakin erikoiskortteja, netti on ainakin ohjeita pullollaan.

Kuusikorttiin sain innoituksen Amalian joulukalenterista, todella kiva tapa päästä eroon paperinjämistä! Ja näitähän voisi tehdä vaikka tähden tai joulupallonkin muotoisina!

Olen tehnyt tänä vuonna tosi monta ruskeaa joulukorttia – mikä lienee ruskea kausi minulla menossa. :) Tämänsyksyisestä Leimailutaivaasta ostamani Stamp Campin O Holy Night -leimasin pääsi taustaksi tähän korttiin, ja sen päälle leimasin vielä Inkandinkadon jouluisesta setistä lumihiutale-joulupallo -kiekuran. Taustan reunoihin on pyöräytetty Distress Inkin Vintage Photoa ja koukeroiden päälle kultaista kimalleliimaa. Lopuksi vielä kiepautin kultanarua taustan ympärille, liimasin taustan ruskealle kartongille ja sen kraft -korttipohjalle.

Ruskeista korteista puheen ollen, tässä vielä yksi, joka lähtee Ruotsin sukulaisille. Kultaiset kirjaimet ovat ääriviivatarroja. Luminen Artemion kaupunkimaisema on leimattu Distress Inkin embossausmusteella ja väritetty kuparinvärisellä Perfect Pearls -jauheella. Jauhe tuli ostettua perjantaina kokeeksi, kun näin Penny Blackin blogissa ihanan ”negatiivileimakuva” -ohjeen, jota ehdottomasti haluan kokeilla. Siitä kokeilusta toivottavasti myöhemmin lisää.

Tein veljenpojalleni vielä ihan oman joulukortin. Leimasin Artemion lumiukon vesiväripaperille ja väritin sen ProMarkereilla. Kuva on liimattu siniselle kartongille ja kartonki hopeanväriselle helmiäiskorttipohjalle. Yksinkertainen, nopea ja hauska. :)

P*skarteluhaaste #120

Minulla on jäänyt useampi P*skis väliin, mutta nyt oli ihan pakko osallistua, kun visio oli heti selkeänä mielessä. Olen nähnyt monissa blogeissa viime aikoina aivan ihania kranssikortteja eri tekniikoilla toteutettuina (mm. Amalian Askartelun joulukalenterissa, Korttipaja SannaS:n blogissa ja Pämpän Puuhablogissa) ja niistä minä tällä kertaa inspiroiduin. Tässä omat versioni kranssiaiheesta, tein niitä kerralla kaksi (toisen punaisella ja toisen lilalla tekstillä).

Elikäs tällä kertaa P*skiksessa kaivellaan varastoja ja minun varastoistani löytyi kaikenlaista ”todella vanhaa”. Varmaankin noin 90 prosenttia askartelutarvikkeistani on ostettu viimeisen puolentoista vuoden aikana ja sieltä vanhimmasta päästä on tämä The Rubberstamp Tapestryn ”Poinsettia Dreams” -leimasinsetti (ostettu Heinikasta Intohimona Askartelu -tapahtumassa kesällä 2010). Se pääsi nyt ihan ensimmäistä kertaa korttiin asti, jo oli aikakin! Punainen korttipohja ja vihreä taustapaperi (DCWV:n Holiday Packista) ovat viime vuotisten jouluaskartelujen jäljiltä. Mutta itse asiassahan rakas ”Hyvää Joulua” -leimasimeni kuuluu suorastaan historian museoon, sillä se on ainakin kolme vuotta vanha, ellei vanhempikin!

Korttien resepti on yksinkertainen: Piirsin kraftille lyijykynällä ympyrän juomalasia apuna käyttäen ja leimailin ääriviivojen mukaisesti joulutähtiä, lehtiä ja pikkutähtiä Distress Inkeillä (punainen Barn Door, vihreät Forest Moss ja Peeled Paint sekä tämän syksyn erikoisväri, lila Seedless Preserves). Leimasin vielä tekstin kranssin keskelle, laitoin joulutähtiin punaista kimalleliimaa, ressasin kraftin reunoja ja sipaisin niihin vähän mustetta, kiinnitin kraftin vihreälle kuviopaperille ja sen vielä punaiselle korttipohjalle. Voilà!

Lauran korttihaaste #10

Viime viikko minulta jäikin väliin, mutta tällä viikolla Lauran korttihaastessa oli luonnos, jonka pohjalta intouduin tekemään peräti kaksi korttia: Yhden jouluisen ja yhden onnittelukortin.

Punaisen joulukortin ”juju” on tuo kehys, joka on tehty liimaamalla masking -teippiä valkoisille kartonkisuikaleille, joista on sitten leikattu kehyksen osat. Oli muuten todella hankalaa saada leikattua tasaiset 45-asteen kulmat… Ehkä siihenkin olisi jokin kikkakolmonen olemassa, mutta onneksi pahimmat mokat voi peittää kukilla, *kröhöm*. Masking tape on tilattu Teippitarhasta jo jokin aika sitten, mutta sain otettua tilaukseni käyttöön vasta nyt saatuani inspiraatiota muiden ihanista blogeista – moni kun näyttää innostuneen sen käytöstä. Enkä yhtään ihmettele, miksi. Lumihiutale -leimasin on Inkadinkadon setistä ja ”Jouluiloa” -teksti Finnstamperilta, ja molemmat on kohokuvioitu kimaltelevalla jauheella. Kukat on kliksuteltu Fiskarsin leikkurilla jämäpapereista ja niitä on hieman muotoiltu virkkuukoukun koukkuosalla vaahtomuovipalan päällä. Lopuksi punaisella kimalleliimalla on tehty keskustat kukkiin ja muutamat kiehkurat kehyksen reunoille. Jotenkin minua jäi häiritsemän tässä kortissa tuo teksti, se kun ei (ulkoasullisesti) tunnu istuvan korttiin millään. Mutta menkööt nyt näin.

Teippailulinjalla jatketaan myös isoisäni synttärikortissa: kehykset on tehty kultaraitaisella masking -teipillä, tosin tällä kertaa suoraan korttipohjaan liimattuna. Kuva on napattu DCWV:n Tattered Time -lehtiöstä, joka minun oli ”ihan pakko” ostaa Tampereen Kädentaidot -messuilta viime viikonloppuna. Ja ”ihan pakko” oli ostaa myös ”muutama” muukin lehtiö… ja ”vähän” jotain muutakin pientä… *huokaus* Mutta ihme kyllä, yhtään ainoaa lankakerää en sitten ostanutkaan messuilta, joka on jo saavutus sinänsä! Niin, juu, kortista vielä sen verran, että ”Onnea” -teksti on leimattu kraftille yksittäisillä kirjainleimasimilla, alakulman ruuvit ovat haaraniittejä ja nuo helmiä etäisesti muistuttavat pylpyrät on tehty PearlMakerilla. Lisäksi kuvan ja tekstiläpyskän reunoja on rikottu saksilla ja niihin on sipaistu Distress Inkin Vintage Photoa – siis reunoihin, ei saksiin. ;) Hyvää synttäriä, Paappa!

Ja koska tässä postauksessa on jo esitelty Paapan synttärikortti, voinen samalla vilauttaa myös hänelle taannoin lähteneen isänpäiväkortinkin. (Onpas Paappa nyt saanut ruskeita kortteja! Täytynee pitää huoli, että joulukortti on sitten ainakin ihan eri värinen.) Leimakuva on ProMarkereilla väritetty Art Impressionsin Bud, joka näyttää ihan isoisältäni – ainakin melkein. :) Taustan pallopaperi tuli muistaakseni tilaajalahjana Paperinauhasta ja ruutupaperi on DCWV:n Natural Stack:sta. Kirjaimet on ihan itse piirusteltu valkoisella geelikynällä ruskealle pahville, leikelty irti ja läntätty kohotarroilla kiinni korttiin. Piparireunainen tausta leimakuvalle on stanssattu Cuttlebugilla Framelitz -stanssilla, ja lopuksi paperin kulmille on näytetty vielä hieman kulmanpyöristäjää. Kortin asetteluun on saatu apuja PageMaps -sivustolta: Kesäkuun 2011 korttiluonnokset (vasen alakulma). Kiitokset muuten Marikalle PageMaps -vinkistä! Enpä ollutkaan aiemmin törmännyt moiseen hyötysivustoon.

Isänpäivänlahjuksia

Isänpäivänä pitää tietenkin lahjoa omaa isiä! Tänä vuonna lahjuksina toimivat puoli-sormikas-lapas-härpättimet ja ötökkäbongarille sopiva kortti.

Vihreiden 7-veikasta tehtyjen lapasten pohjana on tuollaiset puolisormikkaat, joiden peitoksi on neulottu vielä huppu – ja oma huppu tietenkin myös peukulle. Olen nähnyt vastaavia lapasia niin ”livenä” kuin blogeissakin (mm. Glenna C:n blogissa), mutta toteutus on ihan omasta päästä, kun ei juuri sillä hetkellä ollut nettiä ja ohjeita käsillä. Mietiskelin seuraavia työvaiheita ja ratkoin ongelmia työn edetessä, mutta eipä nuo nyt niin kovin hankalat olleet toteuttaa. Lopputulos on ihan kiva, jopa ihan oikean kokoinenkin, ja lämmin – ja isikin tykkäsi. :)

Syys-lokakuussa neuloin sukkia Sukkasatoon (saaliini kippasin Perunalaariin) ja nyt marraskuussa on lapasten vuoro: Osallistun tässä kuussa Lapaskuu -tempaukseen, ja nämä ovat ensimmäiset omat kädenlämmittimeni Tumpputupaan.

Tilasin taannoin Paperinauhasta hassunhauskan Art Impressionsin Hollis -leiman, koska se oli kuin ilmetty isäni ötökkämetsällä sudenkorentoja bongaamassa. Jo silloin mielessäni oli käyttää sitä isänpäiväkorttiin ja kortin toteutuksestakin idea hautui päässäni jo leiman tilaamisesta lähtien. Leimakuva on väritetty ProMarkereilla ja tausta kolmella eri värisellä (Stormy Sky, Peeled Paint ja Vintage Photo) Distress Inkillä meikkisienellä töpötellen, sen kummempia aineksia siinä ei sitten olekaan käytetty. Ja tällainen kortista tuli:

Lauran korttihaaste #8

Minun on jo pidempään pitänyt osallistua Lauran korttihaasteeseen, mutta jostain syystä sain vasta nyt tehtyä ensimmäisen korttini siihen. Noh, parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan. Tuoreimmassa haasteessa pelataan adjektiivibingoa, josta valitsin rivikseni, tietenkin, eläimellistä-iloista-talvista. Ihan vain siitä syystä, että sain käyttää taas ihania Penny Blackin kisuleimasimiani! Ja kartuttaakseni tämänvuotista joulukorttisaldoani. Ja saadakseni vähän väriä tähän pimeään syksyyn. :)

Tästä tuli nyt tällainen ”kissa tonttulakissa” -kortti:

Irrallista kortissani on ainoastaan 3D-tarroilla kohotettu Finnstamperin Hyvää Joulua -teksti taustoineen – kaikki muu ”tavara” on leimattu/embossattu suoraan korttipohjaan. Masking -tekniikkaa käyttäen on korttipohjaan ensin leimattu tonttulakki, sitten Penny Blackin kisu, jonka jälkeen molemmat kuvat on peitetty suttupaperista leikatuilla palasilla ja korttipohjan keskelle on läntätty post-it -lappu sekä reunoihin laitettu maalarinteippiä. Paljaaksi jääneen kehyksen alueelle leimasin lumihiutaleita ja embossasin ne kimallevalkoisella kohojauheella. Ja levitin sen päälle vielä Distress Inkin punaista (Barn Door) mustetta meikkisienellä (omistan kyllä musteenlevittimenkin, mutta en ole raaskinut vielä ”korkata” sitä, hih…). Lopuksi värittelin tonttulakin ja kisun ProMarkereilla, glitteröin lakin ja piirsin mustalla tussilla lumihiutalekehyksen reunat.

Eiköhän lopputuloksesta löydy sitä bingorivissä peräänkuulutettua eläimellisyyttä, talven tuntua ja ripaus iloakin!

Ihan lopuksi vielä piristystä musavideon muodossa: Snow Patrol ”Called out in the dark”. Olen hihitellyt tälle videolle jo useamman päivän ja kummasti se edelleen piristää jokaikinen kerta! Tietenkään ei myöskään ollenkaan haittaa, että biisi on hyvä ja että Snow Patrol on yksi lempibändeistäni ja että videolla esiintyy yksi lempi-brittinäyttelijöistäni, Jack Davenport… ;)

Halloween -kortteilukausi 2011 avattu

Meikäläisen lempijuhla, Halloween, lähestyy! Pidän toki joulustakin, tai pääasiassa joulun rauhallisesta puolesta, mutta kaikkea jouluhössötystä yritän välttää viimeiseen saakka. (Toki joulukortit ovat asia erikseen, hih!) Halloween ei täällä meillä onneksi vielä pursuile joka tuutista monta kuukautta ennen h-hetkeä, joten miellän sen sellaiseksi kivaksi pikkujuhlaksi, jota voi viettää hyvässä seurassa kavereiden kanssa hassuja juttuja keksien. Meillä onkin tarkoitus pitää parin viikon kuluttua kaveriporukalla naamiaispippalot ja ne mielessäni askartelin tämän vuoden ensimmäisen Halloween -kortin.

Taustana on kraftista leikattu pahvinpala, jonka reunat on mustattu Distress Inkin Black Soot -musteella. Sitten sille on liimailtu Tim Holtzin Hobgoblin -teippejä, jotka minun oli ”ihan pakko” ostaa taannoin Paperinauhasta. Hämähäkinseitti on kohokuvioitu kraftin palalle Heinikasta hankitulla Cuttlebugin taskulla ja mustattu samaisella musteella kuin taustakin. Korttipohjana on Sinellistä ostettua mustaa (vaikka näyttääkin kuvassa tummansiniseltä) kimaltelevaa paperia. Se on ehkä hieman turhan höttöistä korttipohjaksi, mutta en löytänyt tähän hätään mistään mustaa pahvia, joten tällä mennään.

Sisäpuolellekin piti keksi jotain pientä kivaa elikäs tervehdyksen voi kirjoittaa hautakiveen: