Farkkujen uusi elämä

Toinen Työväenopiston viikonloppukurssi heti perään, eipähän tarvitse miettiä, mitä sitä vapaa-ajallaan tekisi. :) Jos viikko sitten kierrätin tölkinavausklipsuja, niin tänä viikonloppuna oli farkkujen vuoro. Äidiltä ja iskältä sain pinkan vanhoja farkkuja, jotka palastelin surutta: takataskut yhteen pinkkaan, sivusaumat toiseen, vyötärökaitaleet kolmanteen ja se paras osa, lahkeet, neljänteen.

Pikkuruutuja tyynynpäälliseen

Olen haaveillut sellaisesta farkuista tehdystä ruudullisesta sängynpeitosta ja halusin kokeilla pintaa hieman pienemmässä mittakaavassa tänä viikonloppuna. Tarvetta oli uudelle niskatyynylle, joten sellainen siis tilaukseen. En ole juurikaan tehnyt tilkkutöitä, mutta tämä kuvio oli yksinkertaisuudessaan erinomainen tällaiselle tilkkutyönoviisille: leikataan suikaleita ja ommellaan – ja sitten sama vaakasuuntaan. Helppoa, mutta aikaavievää. Ruutupinta tosin on kyllä kaiken sen ajan väärti, voisin vain silitellä syntyvää kangasta. Ja nurja puolikin on hauska:

Ruututilkkujen nurja puoli

Uudesta makkaratyynystäni puuttuu vielä yksi sauma, pyöreät päätykappaleet ja sisätyyny. Tyynyn pinnan rakenteluun käytin siis koko sunnuntain kurssiajan, lauantaina keskityin pienempiin töihin – aloitin tekemällä sarjatuotantona patakintaita. Sain käytettyä niihin pienempiä palasia farkuista sekä nurkissani pyörineitä nauhoja ja silityslaudanpäälliskangasta (onpas sanahirviö…). Ihan valmiiksi asti ei patakintaatkaan tulleet kurssin aikana, vaan ne odottavat vielä vuoritusta.

Pantakintaat rivissä

Nähtäväksi jää, koska viimeistelykeiju saapuu paikalle ja tekee työni valmiiksi. Sitä odotellessa jatkan edelleen ruudullisesta sängynpeitosta haaveilemista ja hyvien farkkuideoiden keräilemistä Pinterestiin.

Klipsuttelua

Tuli tässä viime viikonloppuna käytyä Työväenopiston klipsukurssilla -siis sillä, jolla virkataan tölkinavausrenkaista kaikkea kivaa. Myös viime syksynä kävin samanmoisella kurssilla ja silloin aloitin virkkaamaan pientä iltalaukkua. Ja nyt vihdoinkin, vuosi myöhemmin, sain sen viimeisteltyä eli ommeltua vuorin, vetoketjun ja rannekkeen. Enpä voi muuta sanoa, kuin että olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Klipsuja työhön meni reilut 120 kappaletta, hieman merseroitua puuvillalankaa (taisi olla Novitan Kotiväkeä), vetoketju, pieni pala silkkiä ja yksi karabiinilukko. Kalenteriaikaa valmistumiseen kului vuosi, tosin tunteja kutakuinkin ”vain” 20.

Iltalaukku tölkinavausrenkaista

Klipsulaukun vuori

Virkkasin kurssilla myös pienistä klipsukukkasista koostuvan puolipallon ja sille kaverin. Niistä tulee jossain vaiheessa pallolaukku, sellainen kämmenen kokoinen. Vuorikin on jo siihen virkattu, enää tarvitsee vain koota palaset. Ehkä se on sitten ensi vuoden syksyn kurssin ToDo-listalla, hih!

Puolipallo pienistä klipsukukkasista

Uusi lempilaukkuni

Törmäsin kesällä tähän upeaan Noodleheadin Super Toteen (lisää eri versioita täällä) ja ostin siihen kaavat välittömästi. Aloitin tekemään laukkua pari viikkoa sitten Työväenopiston laukkukurssilla ja tänään vihdoinkin sain viimeisteltyä oman versioni Super Totesta. Ei voi muuta sanoa, että ihana tuli! Uusi lempilaukkuni. <3

Tuijan oma Super Tote

Super Toten takatasku

Sinivalkoinen, vintage-henkinen kangas löytyi Eurokankaan palalaarista ja sen bongattuani tiesin, että se tulee päätymään juuri tähän laukkuun. Myös pilkku- ja tähtikangas ovat samaisesta paikasta (ei tosin palalaarista vaan pakalta) ja vanhat lempifarkkunikin pääsivät jatkamaan eloaan uudessa muodossa eli kahvat ja kassin sivut ovat kierrätettyä farkkua. Tukikankaana käytin normi-kiinnisilitettävän tukikankaan lisäksi Ullakasta tilaamaani vähän tukevampaa polyesteritukikangasta. Suosittelen, lopputuloksesta tuli kivan jämäkkä!

Vuoritettu etutasku magneettilukolla

Tähtiä ja pilkkuja

Laukku on sisustettu pinkillä tähtikankaalla

Alkuperäiseen kaavaan verrattuna lisäilin hieman vetoketjutaskuja (yhden laukun takapuolelle ja yhden sisäpuolelle) sekä useamman D-renkaan, koska haluan ripustella kaikenlaisia juttuja (esim. heijastimen tai avaimet) laukkuuni kiinni rapulukoilla. Lisäksi tein sisälle molempiin päihin juomapullonpidikkeet, joihin saa vaikka sateenvarjon pystyyn eikä se jää pyörimään laukun pohjalle.

Sisukset

D-renkaita ja juomapullonpidike

Sain myös oman ”tuotemerkkini”ensimmäistä kertaa käyttöön, jee!

Oma tuotemerkki

Ja koska tähän aikaan vuodesta ulkona tuppaa olemaan niin kovin pimeää, laitoin vielä laukun sivuun, molemmille puolille, heijastinsydämet. Kyllä nyt kelpaa ulkoiluttaa uutta kassia!

Heijastinsydän

Ompeluksia kierrätyshengessä

Arvostan sitä, että vanhasta (ja rikkinäisestä) tehdään uutta omalla tyylillä. Kierrätys ja tuunaus kunniaan! Olen itsekin pyrkinyt kokeilemaan erilaisia tapoja, joilla roskiskamalle saisi annettua uuden elämän – tässä kokoelmapostaus joistakin aiheeseen liittyvistä tuotoksistani.

Menneellä viikolla osallistuin Varustelekan pop-up -shopissa DIYHelsingin kanssa yhteistyössä järjestettyyn workshoppiin, jossa teimme läppärilaukkuja armeijan ylijäämäkamasta. Itse tein suojapussukan iPadilleni. Pussukan päällinen on Venäjän armeijan sarkatakkia ja vuori on (Saksan? armeijan) maastokuvioisesta kenttäpuserosta. Koristelu syntyi hetken mielijohteesta, kun iskin silmäni neuvosto-tähtinappiin ja kullanväriseen ompelulankaan –  PanSTARSS -komeettahan se selvästi on!

Kurssin tunnelmia ja muiden kurssilaisten älyttömän hienoja läppärilaukkuja on dokumentoitu ainakin sekä täällä että täällä.

Suojapussukka iPadille sarkatakista

iPadin suojuksen sisällä on käytetty maastokuvioista puseroa

Suojapussukan koriste esittää komeettaa

Alkuvuodesta hankin itselleni Amazonista Kindlen eli e-kirjojen lukijalaitteen, joka on ihan huippu! Varsinkin kun työmatkoillani lueskelen usein ammattikirjallisuutta, joka tuppaa esiintymään 1000-sivuisten ohjelmointiopusten muodossa. Kindleen näitä pikkujättejä mahtuu useita satoja, joten hyöty paperiversioihin verrattuna on huomattava – selkäni ainakin kiittää!

Painavaa asiaa suojaamaan tein Kindlelleni kuljetuspussukan vanhoista farkuista, kiinnityssysteemi on napattu suoraan farkkujen vyötärökaitaleen päistä. Tuo ruskea pitsintapainen on pätkä vanhasta tekonahkavyöstä ja pitsinauha löytyi isotätini ompelulaatikosta. Vuori on sinistä pilkkukangasta ja pehmusteena on vanhoista projekteistani ylijäänyttä pehmikehuopaa.

Suojapussukka Kindlelle vanhoista farkuista

Kindlen suojapussukka on vuoritettu sinisellä pilkkukankaalla

Kindle mahtuu näppärästi suojapussukkaansa

Viime syksynä kävin Työväenopistolla kurssin, jolla tehtiin kaikenlaista roskista: karkkipapereista, muovipusseista, sanomalehdistä, you name it. Olin säilyttänyt jouluisia karkkipapereita juurikin tällaista tilaisuutta varten, ja yhdessä kontaktimuovin ja ompelukoneen kanssa niistä syntyi tällaiset pussukat. (Juu, tuon Julia -pussukan vetoketju on hieman vinkura, mutta se olikin vasta ensimmäinen kokeilu.)

Näiden kurssilla syntyneiden pussukoiden jälkeen en ole karkkipapereista tehnyt muuta. Asia pitää korjata, vaikka testaamalla tätä Rouva Hyrskyn Myrskyn tutoriaalia tai Madam B.C:n versiota (jossa myöskin on käytetty kontaktimuovia).

Pikkupussikka Julia -karkkipapereista

Pikkupussukka Fazerin Suomi -konvehtipapereista

Karkkipaperipussukoita

Karkkipaperipussukoiden lisäksi tein kurssilla pikkulaukun, joka tätä nykyä toimii käsityöpussukkana (sinne mahtuu hyvin sukankutimet ja lankakerä). Kurssin aikoihin Sue -lehden kannessa komeili lempibändini, Muse (sattuipas sopivasti), joten pojat pääsivät itseoikeutetusti koristamaan laukkuani.

Työvaiheet olivat kutakuinkin seuraavat: Silitin sanomalehtisivun tukikankaalle ja sivelin sivun saunasuojalla (litkua, jota saa rautakaupoista). Annoin sivun kuivua ja sen jälkeen silitin vielä päälle kristallimuovia kangasta vahvistamaan. Sitten vain ompelin laukun kasaan, vuorina käytin vanhaa turkoosia lakanaa. Sanomalehtikangas oli yllättävän helposti työstettävää materiaalia, vaikka toisinkin voisi luulla.

Pikkulaukku sanomalehdestä

Sanomalehtilaukku on vuoritettu vanhalla lakanakankaalla

Ja ei kierrätyspostausta ilman mainintaa kahvipusseista, siitäkin huolimatta että ne eivät taida olla enää niin ”in” kuin jokunen vuosi sitten. Hyviä ja kestäviä kauppakasseja niistä kuitenkin saa punomalla, olen useamman tehnyt tätä Neuliksen erinomaista ohjetta seuraten. Tosin lisäsin kantokahvojen kääntöpuolelle kanttinauhaa (sellaista leveää, matonkanttaukseen tarkoitettua) – se lisää kahvojen kestävyyttä ja kantomukavuutta.

Punottu kahvipussikassi reilunkaupan kahvipusseista

Punottu kahvipussikassi Saludo -kahvipusseista

Kesä tulee!

Tai ainakin toivossa on hyvä elää. Vaikka viime yönä siirryttiinkin kesäaikaan, tunsin itseni aamulla hieman petetyksi kun ulkona avautui tällainen näkymä:

Kyllä se kesä sieltä vielä tulee

Kuka. Meni. Tilaamaan. Lisää lunta?!?

"OK" keväälleTulevan kesän toivossa olen kuitenkin ahkeroinut itselleni värikkäät kesän-odotus-sormikkaat, jotka tänä aamuna pääsivät käyttöön talvimasennusta estämään. Eksyin viime viikonloppuna Andra Designin blogiin ja löysin sieltä herkullisen väriset raitalapaset elikäs nämä sateenkaaren väriset. Sellaiset oli ihan pakko saada heti välittömästi puikoille (kello oli silloin noin 23:00 lauantai-iltana), mutta koska lankavarastostani ei löytynyt juuri sillä nimenomaisella hetkellä kirkkaanvalkoista ja sateenkaari -7-veikkaa, tein hätävaralapaset luonnonvalkoisesta ja ruskea-harmaasta polkasta (niistäkin alempana kuvallinen näyte). Seuraavana päivänä hankin heti ”oikeat langat” ja aloitin omia sateenkaarilapasia, jotka halusivat kuitenkin olla lopulta sormikkaat. En yleensä pidä sormikkaiden tekemisestä – liian työlästä puuhaa – mutta eilen illalla sain aikaiseksi tikuttaa kymmenen sormea paikoilleen Angelia DVD:ltä katsellessa. Hommaa helpotti myös uusi hankintani: KnitPro:n lyhyet (10cm) sormikaspuikot – mii laik!

Kevätsormikkaat

Sormikkaissa on peruslapasen alku (kts. Novitan lapasohje) 40 silmukalla, peukalokiilaa varten lisätty yhteensä 10s. Jokaista muita neljää sormea varten on puikoilta otettu 10 silmukkaa (5+5) per sormi ja pikkurilliin lisätty lisäksi 2s, muihin 5s. Lankana Novitan 7-veljestä sateenkaari ja kirkkaanvalkoinen (menekki 34 grammaa per väri), raidat ovat kolme kerrosta korkeat.

Ruskea-valkoiset hätävaralapaset

Polkka-lapaset on tehty Novitan peruslapasen ohjeen mukaan naisen koossa 44 silmukalla. Lankana Novitan 7-veljestä ruskea-harmaa Polkka ja luonnonvalkoinen.

Eilisen ja tämän päivän aamupäivät istuin Työväenopiston kurssilla, jossa teimme kesää silmällä pitäen kankaista ja nauhoista kukkia monilla eri tekniikoilla. Enpä ole ennen kukkia näperrellyt, mutta sen verran kivaa puuhaa se oli, että melko varmasti voin taata kankaiden lopuista syntyvän jokusen kukan tulevaisuudessakin. Niistä saa niin kivoja koristeita takinpieleen tai laukkuihin! Sain kaikki kurssilla aloittamani kukat ompeluosaltaan valmiiksi, kiinnitysmekanismit vain pitää vielä kiinnittää niiden taakse. Alla kuvia tuotoksistani.

Hopeakukka

Hopeakukka. Jostain kamalantuntuisesta hopeakankaasta ommeltuja terälehtiä ja jouluaskarteluja varten ostettua lumihiutale-harsokangasta. Keskelle liimattu kuumaliimalla hopeanvärinen nappi.

Sinivihreä kukka

Sinivihreä kukka. Alimpana vihreästä thai-silkistä tehtyjä terälehtiä, keskellä vihreää organzaa ja ylimpänä sinivihreää taftia. Värit ovat kuvassa ihan päin honkia, mutta kukka on oikeasti sinivihreä luonnossa. On, on!

Turkoosi ruusuke

Ruusukeaihiolla taiteltu turkoosi (väri on kuvassa aivan liian vaaleansininen) ruusuke satiininauhasta. Itse asiassa isomman ruusukkeen sisällä on pienempi ruusuke. Keskellä metallinappi vanhoista farkuista.

Heijastinkukkkia

Heijastinkukka. Kukkien osat on stanssattu BigShot -kuvioleikkurilla ja retrokukka-stanssilla heijastinnauhasta ja askarteluhuovasta (luonnonvalkoinen, lila ja vihreä). Osat on sitten ommeltu pinoon mustan napin kanssa.

Ompelukoneella rypytettyjä kukkia

Ryppykukkia. Ompelukoneen rypytyspaininjalalla on ensin rypytetty kangasta (ylin eli tuo hopeanvärinen) ja satiininauhaa (kolme alinta) ja ommeltu käsin spiraalin muotoon kukiksi.

Oranssi ryppykukka

Tällaisia käsityöntäyteisiä viikonloppuja saisi olla useamminkin!

Farkkukierrätystä

Uusi vuosi on näköjään alkanut blogitauolla, tehdäänpä siihen nyt muutos!

Vietin viikonlopun Helsingin työväenopiston kierrätyskurssilla, jossa tehtiin vanhoista vaatteista uutta. Aika sujahti kuin siivillä siinä leikatessa, nuppineulatessa, ommellessa, ratkoessa ja muuten vaan ihmetellessä. Kurssikaverini saivat aikaiseksi aivan mielettömiä vaatteita ja asusteita – voin vain äimistellä ihmisten lennokasta mielikuvitusta! :) Itselläni oli tarkoituksena tuhota koko rikkinäisten farkkujen varastoni, mutta lopulta sain tuhottua vain kahdet farkut – yllättävän riittoisa materiaali! Valmiita töitä syntyi kaksi, yksi per päivä.

FarkkuvyöLauantai kului farkkuvyötä ommellessa. Vanhojen stretch -farkkujen toinen lahje pääsi uusiokäyttöön vyön materiaaliksi ja vyönsolki on vanhasta tekonahkavyöstä, joka oli jo hajoamispisteessä. Kangaskerrosten välissä on parikin kerrosta tukikangasta, jotta vyöstä tuli tarpeeksi jämäkkä. Pienen arviointivirheen johdosta solki ei osunut ihan keskelle, joten reiätkin piti laittaa hieman keskilinjasta sivuun, mutta ei se niin nokonuukaa ole! Vyön lopullinen leveys on hieman vajaat kahdeksan senttiä ja uskon, että se pääsee hyvinkin pian käyttöön.

FarkkupesäSunnuntaina ahersin kissanpesän kimpussa. Sain edellisenä yönä ahaa -elämyksen ja heti aamulla piti päästä toteuttamaan visiota. Ja aika hyvin sainkin visioni siirrettyä kissanpesää muistuttavaan muotoon.

Vanhojen lemppari-Levisteni yläosa, lahkeesta leikatuilla lisäosilla levennettynä, toimii pesän ulkopuolena. Suurimman osan sunnuntain kurssiajasta käytinkin ulkopuolen palasien asetteluun ja ompeluun, mutta lopputulos on ehdottomasti vaivan arvoinen! Sisäpuoli on Tallinnasta aikoinaan ostettua teddykarvaa, jota oli jemmassa juuri sopivan kokoinen pala. Pesän sisällä tukena on pehmikehuopaa kaksinkertaisena sekä vanulla täytettyjä pikkutyynyjä pehmeyttä tuomaan. Kuusi tuntia väkertämiseen meni, mutta valmis tuotos on ilmeisen mieleinen: Juuli -neiti hyppäsi heti tassupesulle uuteen pesään.

Nyt sitten jännittämään, pääseekö oma ehdokkaani presidentinvaalien toiselle kierrokselle!

Juuli -kissa farkkupesässä

Sytykeruusuja

Punainen sytykeruusuTörmäsin jo aikaa sitten havainnolliseen sytykeruusu -ohjeeseen ”Annan aarteet” -blogissa ja olen siitä lähtien kypsytellyt ajatusta niiden tekemisestä. Kananmunakennojakin on tullut haalittua sukulaisilta ja kavereilta, ja tänään sitten innostuin kokeilemaan varsinaista tekemistä.

Minulla oli yksi neljän, kaksi kuuden ja neljä kymmenen munan kennoa, ja lisäksi vielä Mäkkärin pahvinen mukinpidike, joka myöskin taipui hyvin ruusumateriaaliksi. Näistä aineksista sain yhteensä 40 kappaletta ruusu -aihioita.

Kynttilöiden määrän olin arvioinut pahasti alakanttiin – olin varannut operaatioon vain kaksi kynttilää (punaisen ja vihreän) ja niistä riitti noin 16 ruusuun. Joihinkin ruusuihin sain kerralla tarpeeksi steariinia, mutta jotkut joudun kyllä myöhemmin käsittelemään uudestaan. Aamulla vaan sitten kauppaan ostamaan lisää kynttilöitä!

Sytykeruusujen kastaminen steariiniin oli suhteellisen sotkuista puuhaa, mutta onneksi olin varautunut siihen luettuani Aarnilinnun kokemuksista. Tulipahan jynssättyä liesi ja tasot normaalia tehokkaammin, mikä ei tietenkään ole ollenkaan huono homma. Lopputulos on kuitenkin kaiken jynssäyksen arvoinen. Ja huomenna sitten uusiksi!

Tästä se lähti:

Sytykeruusu -aihioitaJa tällaisia niistä sitten tuli:

Valmiita sytykeruusuja

Kuvat saattavat vaikuttaa hieman utuisilta ja siihen on hyvä syy: innostuin nimittäin leikkimään Picasan kuvankäsittelyohjelmalla ja löysin sieltä Hohto -toiminnon. Pakkohan sitä oli kokeilla. Jokaiseen kuvaan…

Edit (27.11.2011):
Ostin lisää kynttilöitä ja tein kaikki ruusut valmiiksi asti. Loppujen lopuksi ne kaikki tuli dipattua steariinissa vähintään kolmesti ja niistä tuli huomattavasti paremman näköisiä, mitä nuo ylemmissä kuvissa näkyvät kertaalleen dipatut ruusut olivat. Vihreät ruusut kastoin lopuksi vielä valkoiseen steariiniin, jolloin tummanvihreä väri pehmeni kauniin huurteiseksi, ja tietenkin kaikkien ruusujen päälle piti sirotella vielä kimallettakin. Kaiken kaikkiaan neljäänkymmeneen ruusuun meni yhdeksän läpivärjättyä kynttilää (5 tummanpunaista, 3 tummanvihreää ja yksi valkoinen) ja pitää yrittää muistaa jatkossa myös tuo valkoiseen steariiniin kastaminen kauniin viimeistelyn aikaansaamiseksi.

Punainen sytykeruusu

Punaisia sytykeruusuja

Vihreitä sytykeruusuja

Jotain turkoosia

Glitteritassu (yksityiskohta synttärikortista)Törmäsin pari päivää sitten Cathy Andronicoun blogissa aivan ihanaan Get well soon -korttiin, joka on toteutettu masking -tekniikkaa käyttäen. Minun oli ihan pakko kokeilla heti, millaista jälkeä itse saan aikaiseksi kyseisellä tekniikalla, jota en siis ole käyttänyt korteissa aiemmin.

Teippasin valkoisen korttipohjan reunoista ja keskeltä piiloon haluamani alueet ja sitten leimailin paljaaksi jääneeseen kehykseen tassunjälkiä Stampinbackin leimasimella (ostin sen viime vuoden eli vuoden 2010 Intohimona Askartelu -tapahtumasta). Muste on Distress Inkin Broken Chinaa, ja sillä on värjätty myös tassujen tausta, mustalla tussilla on piirretty kehyksen rajaukset. ProMarkereilla väritetty Penny Blackin suloinen ilmapallokisu pääsi vielä korttiin onnea toivottelemaan ja viimeisenä silauksena laitoin hieman glitteriä muutaman tassun päälle. Ihanalla ystävälläni on synttärit perjantaina, joten tämä kortti menee hänelle!

Turkoosi synttärikortti masking -tekniikalla

Samaisen askartelusession aikana syntyi myös kirjanmerkki, joka matkaa päivänsankarille lisälahjuksena. Merkissä käytetty kissaleimasin on myöskin Stampinbackilta – taisinkin viime vuonna ostaa melkein kaikki heidän kissa-aiheiset leimasimensa, hih! Kirjanmerkki koostuu kahdesta kartonkiympyrästä, joiden välissä on vanhan kirjekuoren kulma – hyvää uusiokäyttöä niillekin. Kirjekuori-idea tarttui mukaan Finnstamperin blogista, hieman muunneltuna tosin. Voipi olla, että kirjanmerkkejä syntyy tällä idealla jatkossakin!

Turkoosi kirjanmerkki

Kissamaisia ompeluksia

Parit alkukesällä tehdyt kissamaiset ompelukset on jäänyt esittelemättä. Korjaatanpas tämä puute nyt hetimiten. Nämä molemmat ompelukset menivät synttärilahjaksi eräälle ihanaiselle kissaihmiselle. :)

Kissanäyttelyissä on myynnissä jos jonkinmoista enemmän ja vähemmän tarpeellista, mutta – ah! – niin ihanan kissamaista tavaraa. Tämä numerolapunpidike kuuluu ehkä niihin vähemmän tarpeellisiin, mutta toisaalta, pitäähän kissanäyttelyissä käyvällä olla käteviä kiinnityssysteemejä näyttelyhäkkeihin ripustettavia lippulappusia varten. Eikö? Huomaa kyllä, että tämä oli ensimmäinen versio ja tuotekehittelyä pitää vielä tehdä, sillä se oli ehkä hieman liian pitkä tarkoitukseensa. Puolta lyhyempikin riittäisi. Pidikkeen toisessa päässä on D-rengas ja karabiinihaka ja toisessa henkseliklipsi numerolappua varten, väliosa on ommeltu tilkkulaatikosta löytyneestä kangaspalasta ja pätkästä suloista kisunauhaa.

Numerolapunpidike kissanäyttelyihin

Viinipullon suojus on ommeltu vanhojen farkkujen lahkeesta ja myös applikaatiossa käytetty kangas on vanhoista farkuista. Olin tätä ennen applikoinut viimeksi ehkä koulun käsityötunneilla miljoona vuotta sitten, joten olin ihan positiivisesti yllättynyt, että lopputulos oli niinkin kiva kuin tästä nyt tuli. Kissahahmo on itse piirretty ja mallina on tietenkin ollut itämaisen sulavat linjat, koska itselläni ja lahjan saajallakin on itämaisia kissoja. Ihan kivoja pikkulahjoja kissaihmisille, molemmat.

Viinipullon suojus kissa-applikaatiolla

Valmistakin syntyy

Kesäkudonnan kudonnat on nyt sitten kudottu omalta osaltani. Kaksi huopaa on vielä kutomolla puissa, mutta muut työt odottavat jo kotosalla päärmäystä sun muita viimeisiä silauksia. Saa nähdä, milloin iskee inspiraatio siihen hommaan…

Vaikka töiden viimeistely saattaakin tökkiä, varsinainen tekeminen eli kangaspuilla kutominen oli ihanan rentouttavaa. Tosin tämän kesän ennätyshelteet hieman karsivat suurinta intoa, etenkin huopia kutoessa. Villalanka ja +30 astetta kun eivät välttämättä ole se houkuttelevin yhdistelmä…

Valmis videonauhakassiKesän töistä ehdoton suosikkini oli pitsisidosloimi, johon kudoin neljä eriväristä kassikangasta videonauhasta ja lankavarastoistani löytyneistä Novitan langoista. Eilen sitten innostuin ompelemaan yhden niistä valmiiksi laukuksi asti, ja vaikka itse sanonkin, siitä tuli ihan hieno! Kuteena tässä hopearaitaisessa kassissa on käytetty videonauhaa (ja tässä nimenomaisessa yksilössä taitaa olla käytetty joskus 90-luvulla TV:stä nauhoitettua Blues Brothersia…) sekä Novitan Silver -efektilankaa. Viimeistelyä varten ostin kaupasta vetoketjun ja kanttinauhaa, ja kassin vuorin ompelin kaapin perukoilta löytyneestä harmaankirjavasta puuvillakankaasta. Koko sunnuntai-ilta ompeluun meni, mutta lopputulos on kyllä sen väärti.

Toinen jo valmis ja viimeistelty kesäkudonnan työ on pitkä poppanaliina, josta tuli isotädilleni keinutuolin päällinen. Se onkin jo tehokäytössä, ja on kuulemma hyvä.
Keinutuolin päällinen