Ompeluksia kierrätyshengessä

Arvostan sitä, että vanhasta (ja rikkinäisestä) tehdään uutta omalla tyylillä. Kierrätys ja tuunaus kunniaan! Olen itsekin pyrkinyt kokeilemaan erilaisia tapoja, joilla roskiskamalle saisi annettua uuden elämän – tässä kokoelmapostaus joistakin aiheeseen liittyvistä tuotoksistani.

Menneellä viikolla osallistuin Varustelekan pop-up -shopissa DIYHelsingin kanssa yhteistyössä järjestettyyn workshoppiin, jossa teimme läppärilaukkuja armeijan ylijäämäkamasta. Itse tein suojapussukan iPadilleni. Pussukan päällinen on Venäjän armeijan sarkatakkia ja vuori on (Saksan? armeijan) maastokuvioisesta kenttäpuserosta. Koristelu syntyi hetken mielijohteesta, kun iskin silmäni neuvosto-tähtinappiin ja kullanväriseen ompelulankaan –  PanSTARSS -komeettahan se selvästi on!

Kurssin tunnelmia ja muiden kurssilaisten älyttömän hienoja läppärilaukkuja on dokumentoitu ainakin sekä täällä että täällä.

Suojapussukka iPadille sarkatakista

iPadin suojuksen sisällä on käytetty maastokuvioista puseroa

Suojapussukan koriste esittää komeettaa

Alkuvuodesta hankin itselleni Amazonista Kindlen eli e-kirjojen lukijalaitteen, joka on ihan huippu! Varsinkin kun työmatkoillani lueskelen usein ammattikirjallisuutta, joka tuppaa esiintymään 1000-sivuisten ohjelmointiopusten muodossa. Kindleen näitä pikkujättejä mahtuu useita satoja, joten hyöty paperiversioihin verrattuna on huomattava – selkäni ainakin kiittää!

Painavaa asiaa suojaamaan tein Kindlelleni kuljetuspussukan vanhoista farkuista, kiinnityssysteemi on napattu suoraan farkkujen vyötärökaitaleen päistä. Tuo ruskea pitsintapainen on pätkä vanhasta tekonahkavyöstä ja pitsinauha löytyi isotätini ompelulaatikosta. Vuori on sinistä pilkkukangasta ja pehmusteena on vanhoista projekteistani ylijäänyttä pehmikehuopaa.

Suojapussukka Kindlelle vanhoista farkuista

Kindlen suojapussukka on vuoritettu sinisellä pilkkukankaalla

Kindle mahtuu näppärästi suojapussukkaansa

Viime syksynä kävin Työväenopistolla kurssin, jolla tehtiin kaikenlaista roskista: karkkipapereista, muovipusseista, sanomalehdistä, you name it. Olin säilyttänyt jouluisia karkkipapereita juurikin tällaista tilaisuutta varten, ja yhdessä kontaktimuovin ja ompelukoneen kanssa niistä syntyi tällaiset pussukat. (Juu, tuon Julia -pussukan vetoketju on hieman vinkura, mutta se olikin vasta ensimmäinen kokeilu.)

Näiden kurssilla syntyneiden pussukoiden jälkeen en ole karkkipapereista tehnyt muuta. Asia pitää korjata, vaikka testaamalla tätä Rouva Hyrskyn Myrskyn tutoriaalia tai Madam B.C:n versiota (jossa myöskin on käytetty kontaktimuovia).

Pikkupussikka Julia -karkkipapereista

Pikkupussukka Fazerin Suomi -konvehtipapereista

Karkkipaperipussukoita

Karkkipaperipussukoiden lisäksi tein kurssilla pikkulaukun, joka tätä nykyä toimii käsityöpussukkana (sinne mahtuu hyvin sukankutimet ja lankakerä). Kurssin aikoihin Sue -lehden kannessa komeili lempibändini, Muse (sattuipas sopivasti), joten pojat pääsivät itseoikeutetusti koristamaan laukkuani.

Työvaiheet olivat kutakuinkin seuraavat: Silitin sanomalehtisivun tukikankaalle ja sivelin sivun saunasuojalla (litkua, jota saa rautakaupoista). Annoin sivun kuivua ja sen jälkeen silitin vielä päälle kristallimuovia kangasta vahvistamaan. Sitten vain ompelin laukun kasaan, vuorina käytin vanhaa turkoosia lakanaa. Sanomalehtikangas oli yllättävän helposti työstettävää materiaalia, vaikka toisinkin voisi luulla.

Pikkulaukku sanomalehdestä

Sanomalehtilaukku on vuoritettu vanhalla lakanakankaalla

Ja ei kierrätyspostausta ilman mainintaa kahvipusseista, siitäkin huolimatta että ne eivät taida olla enää niin ”in” kuin jokunen vuosi sitten. Hyviä ja kestäviä kauppakasseja niistä kuitenkin saa punomalla, olen useamman tehnyt tätä Neuliksen erinomaista ohjetta seuraten. Tosin lisäsin kantokahvojen kääntöpuolelle kanttinauhaa (sellaista leveää, matonkanttaukseen tarkoitettua) – se lisää kahvojen kestävyyttä ja kantomukavuutta.

Punottu kahvipussikassi reilunkaupan kahvipusseista

Punottu kahvipussikassi Saludo -kahvipusseista

Mainokset

Lumiukkosoppaa

Lumiukkosoppabuumi on saanut myös minut askartelemaan kasan hauskoja pikkulahjoja jouluksi. Ihania ideakuvia löytyy mm. Googlen kuvahaulla.

Osallistun tuotoksillani P*skiksen haasteeseen, jossa on tällä kertaa resepti: Pussukoiden etiketistä löytyy kaksi niittiä (joilla etiketti on nidottu pussiin), sekä koristeena on kaksi tähteä ja kahta erilaista washi-teippiä (mustapilkullinen ja hopea). Tähdet ja piparkakkureunaiset ympyrät stanssailin Cuttlebugillani, kätevä vekotin <3. Tekstit tulostelin ihan omalla printterilläni; en jaksanut niitä ruveta leimailemaan, koska sarjatuotannossa siihen olisi mennyt ikuisuus.

Lumiukkosoppaa

Lumiukkosopan etiketti

Pussukoiden sisältöön tarvittavat ainekset löysin kätevästi lähimarketista ja yhden pussin hinnaksi tuli kohtuullisesti euro ja hieman hiluja päälle (kun hankin kerralla ainekset 20:een pussiin). Sellofaanipussit, teipit, paperitarvikkeet ja muut materiaalit löytyivät jo omasta takaa, joten niille en ruvennut hintaa laskemaan.

Kaikki 20 pussukkaa löytävät varmasti uudet omistajansa ennen joulua. Tosin yhden ehkä testaan itse, hih! :)

Nopeat Lovikka -lapaset

Eilen illalla tuli innostus kokeilla tehdä Lovikka -lapaset. Novitan sivuilta löytyi niihin ohje, mutta jouduin soveltamaan sitä erivahvuisen langan takia (kirjoittelin etenemistäni ylös Ravelryyn). Näihin upposi hitusen yli kerä Islannista tuomaani Álafosslopi -lankaa ja kirjontaan hieman vanhoja jämiä (taitaa olla 7-veikkaa ja Isoveljeä). Neulontaosuus sujui meikäläisen normaalivauhtiin verrattuna ällistyttävän nopeasti: kolmisen tuntia minulla siihen taisi kaiken kaikkiaan mennä aikaa eilen. Ja tänään meni tunti viimeistelyyn eli höyryttämiseen, pinnan ”karstaamiseen” ja kirjomiseen. Lopputulos on ihanan pehmoinen vaikka itse lanka tuntuikin neulottaessa hieman karhealta – ehkäpä nämä kintaat jäävät itselleni käyttöön… :)

Lovikka -lapaset

Lovikka -lapaset

Lauran korttihaaste #63

Pitkästä aikaa mukana taas Lauran korttihaasteessa! Tällä viikolla haetaan simppeliä joulua, joka minun osaltani kulminoituu näihin joulukortteihin: leimakuva, vähän väriä, kuviopaperia, kulmanpyöristäjää, mustetta reunoihin ja valmista tuli! Yksityiskohtia vaihtelemalla saa sarjatuotantoonkin hieman vaihtelua. :)

Vihreä lumiukkokortti

Punainen lumiukkokortti

Vihreä

Toinen yksinkertainen idea on kliksutella jämäpapereista neliöitä ja tehdä niistä palapeli. Näiden kokoamiseen minulta tosin meni enemmän aikaa kuin yllä olevien lumiukkokorttien – meikäläisen sisäinen täydellisyydentavoittelija kun halusi asetella neliöt symmetrisesti ja sehän vaati mm. apuviivojen piirtelyä, johon saa uppoamaan hyvinkin paljon aikaa…

Jämäpalakortteja

Pääkallolapaset pääkallokeleille

Alkuviikosta lounaalla kaverini totesi tarvitsevansa lapaset ja minä siihen heti, että ”juu, voin tehdä!”.  Molempien seuraava lause oli, että niissä pitää sitten ehdottomasti olla pääkallo! Lounaan jälkeen suunnistimme viereiseen lankakauppaan aineksia ostamaan ja nyt on pääkallolliset lapaset valmiina juuri sopivasti, kun luntakin tulee vaakatasossa.

Pääkallolapaset

Lankana on Dropsin Karisma (tummanharmaata ja luonnonvalkoista 100% superwash villaa) ja puikot nelosen pyöröt. Tein molemmat lapaset yhtäaikaa ja ylhäältä alaspäin, peukalot tikuttelin lopuksi ihkauusilla 3,5 mm:n KnitPro:n Cubicseillani – pidin kovasti, ne olivat tosi mukavan tuntuiset kädessä!

Pääkallokuvio on kirjasta ”Son of Stitch’n’Bitch” ja mallista ”Skull Isle Mittens”, loput lapasista on sovellettu lennossa. Aloitin luomalla magic cast-onilla (ohje Knittyssa) 18 silmukkaa ja lisäsin joka kerroksella neljä silmukkaa reunoissa, kunnes silmukoita oli yhteensä 50. Resoria varten vähensin silmukkamäärän 48:een. Peukalot on neulottu 22 silmukalla, kavennukset lopuksi joka puikon alussa. Kirjoittelin speksejä ylös myös Ravelryyn.

Olen yleensä vältellyt kirjoneuleita, koska muutamista kokeiluistani on tupannut tulemaan ihan järkyttävän näköisiä. Ongelmana on kait pääasiassa ollut, etten ole osannut pitää langan kireyttä tasaisena, pidellä lankoja aina samassa järjestyksessä tahi ylipäätään tiennyt, miten sitä toista lankaa oikeasti kuuluisi pidellä. Mutta juuri oikealla hetkellä Raiku, ”Outo lintu linnassa” -blogista, postasi kirjoneuletta käsittelevän jutun, jonka innoittamana uskaltauduin näidenkin lapasten kimppuun. Raikun esittelemä tapa pidellä lankoja todellakin tepsi minun ongelmaani: ei kiristä lankajuoksut työn takana eikä lankojen järjestys mene vahingossakaan sekaisin! Seuraavatkin kirjoneulelapaset ovat jo työn alla. :)

Pääkallolapaset

Pääkallolapaset ovat toiset tämän vuotisen Lapaskuu -tempauksen Tumpputupaan tekemäni kädenlämmittimet.

Raitalapaset Tumpputupaan

Lapaskuu on täällä taas! Viime vuonna osallistuin siihen myös, saldona silloin kaksi paria. Nähtäväksi jää, montako paria saan tänä vuonna raportoitua Lapaskuun Tumpputupaan – sen voi jo sanoa, että ainakin yhden!

Raitalapaset

Sateenkaarilapasten juju on pystyraidat, joissa ei ole käytetty kirjoneuletta vaan ne on toteutettu neulomalla yhden kerroksen korkuisia vaakaraitoja ja nostamalla aina joka neljäs silmukka neulomatta (mallikerta on siis neljä silmukkaa ja kaksi kerrosta). Lanka on Novitan 7 veljestä valkoisena ja sateenkaaren väreissä, puikot kolmoset ja silmukoita 48. Kirjoittelin tarkempaa ohjeistusta (englanniksi) Ravelryyn.

Lapasten reunaan tein tuollaisen nirkkoreunuksen, josta tuli ihan nätti vaikkakin hieman tönkkö. Käsialani on sen verran tiukkaa, että minun olisi kannattanut vaihtaa isompiin puikkoihin raidallisen osan alussa, jotta reunus ja raidat eivät olisi niin kovin erilevyisiä. Mutta eipähän tuo ero lapasten kädessä olessa juurikaan näy/haittaa.

Vasemman käden raitalapanen

Seuraavia lapasia en ole vielä aloittanut, mutta idea on jo hautumassa, joten kypsymistä odotellessa…

Syys-lokakuussa tikuteltu Sukkasato tuli ja meni, omalta osaltani kahden kuukauden saalis jäi laihaksi: vain kaksi valmista paria. Ensimmäinen pari oli jo aiemmin esittelemäni Wedget ja toinen nämä veljenpojalle menneet perusjalanlämmittimet itsevärjätystä Nalle -langasta (48 silmukkaa kolmosen puikoilla).

Sukat kummipojalle itsevärjätystä Nallesta

Helmeilevä silmukkamerkki

Annan aarteet -blogissa on blingbling -haaste, johon osallistun viime hetkillä tällä helmeilevällä silmukkamerkillä. Kroonisesta neuloosista kärsivänä henkilönä tarvitsen aina aika ajoin silmukkamerkkejä milloin mihinkin neuletyöhön, joten merkkejä ei koskaan ole ainakaan liikaa. Itsetehtyjä merkkejä minulla tosin ei vielä ole ja ajattelinkin korjata moisen puutteen tekemällä prototyypin siemenhelmistä ja muutamasta isommasta lasihelmestä. Saa nähdä, toimiiko moinen viritys lainkaan käytännössä. Ainakin se kimaltelee, jos ei muuta!

Silmukkamerkki lasihelmistä

Aiheen vierestä vielä todettakoon, että leivoin tänään isänpäivän kunniaksi kuppikakkuja ja kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä kreemin Philadelphia -juustosta ja margariinista – hyvää tuli, mmm!

Kuppikakkuja

Joulukortteilua

Kaverini kanssa aloitimme joulukorttitehtailun jo viikko sitten, ja useamman tunnin uurastuksen jälkeen molemmat saivat lopulta valmiiksi neljä korttia – ei mitään liukuhihnahommaa siis, mutta parempi sekin kuin ei mitään, eikö? Ideana oli tehdä kissa-aiheisia kortteja rotuyhdistyksellemme myyntiin ja käytettävät materiaalit olivat korttipohjien ja leimailutarvikkeiden lisäksi varastoistani löytyneitä jouluisia jämäpapereita. Seuraavana kuvat omista tuotoksistani:

Tassuneliöt -kortti

Tassuneliöt -kortti on ehdoton lempparini näistä jämäpalakorteista ja idealtaan yksinkertaisin. Neliöleikkurilla kliksuttelin neliöitä kolmesta eri paperista, pyöristin kulmapalat, tummensin niiden reunat ruskealla musteella ja tassu-rei’ittäjällä tein tassukuviot punaisiin paloihin. Hankalin vaihe oli saada palaset siististi riveihin, mutta lopulta mittaamalla ja apuviivoja piirtelemällä kuvio asettui nätisti.

Teippikissa -kortti

Suttuinen teippikissa -kortti

Yksinkertaisuus on valttia näissä teippikorteissakin: länttäsin pohjalle hyvin vapaamuotoisesti erilaisia washiteippejä ja leimasin päälle hauskan kisun ja piirtelin tussilla reunat ja tekstit.

Hyvin muuten näkee eron käytetyssä musteessa: ylempi teippikortti on leimattu StazOnilla ja alempi DistressInkin mustalla – StazOn tarttuu teippeihin paljon paremmin. Ja kuivuukin nopeammin. Nimittäin menin sitten tökkäämään sormellani alempaan korttiin ennen kuin muste oli kokonaan kuivunut ja tietäähän sen, miten siinä sitten kävi eli mustehan levisi keskelle korttia. No, jos ei voi sotkujaan piilottaa, niin sitten niitä korostetaan eli lisätään sitä mustetta sitten ihan kunnolla joka paikkaan!

Valkea kissa -kortti

Viimeinen kortti (jonka oikeasti tein ihan ensimmäiseksi) oli suuritöisin. Kuvan kissa on leimattu embossausmusteella ja embossattu valkoisella hopeahile -kohojauheella. Raidallisen paperin taakse tein vielä erillisen paperin, jonka reunat ensin ressasin ja värjäsin vihreällä musteella (ei kyllä näy kuvasta kovin hyvin…). Alimmaisena on pätkä punaista punchinellaa ja punaisella kimalleliimalla tein vielä feikki-timangeja kulmiin.

Heijastinsydän

Istuin ihan kaikessa rauhassa lueskelemassa blogeja kun silmiini sattui VMSoma KOPPA -blogista virkatun sydämen ohje. Ja sellainenhan piti päästä just-nyt-heti-välittömästi tekemään! Blogien luku jäi kesken, kun ryntäsin hakemaan heijastinnauhaa, jämälankoja ja virkkuukoukun. Aloitus on ohjeen mukainen, mutta sitten hieman sovelsin kun halusin isomman sydämen. Vartti siihen meni ja nyt on sydänheijastin valmis, tadaa!

Virkattu heijastinsydän

Sukkasadon ensimmäiset

Sukkasato 2012

Osallistun nyt toista kertaa Sukkasatoon, jossa on tarkoituksena tikuttaa sukkia sun muita jalanlämmittimiä syys-lokakuun aikana sen verran kuin kerkiää. Omat tuotokseni raportoin Sukkasadon alablogiin, Perunalaariin, jossa olin mukana viimekin vuonna.

Akuutista ajanpuutteesta johtuen sadonkorjuuni alku on ollut hitaahko, sillä vasta tänään sain pääteltyä ensimmäisen sukkaparini, Wedge -sukat Cookie A:n ”sukkia. rakkaudella.” -kirjasta. Nämä ovat myös ensimmäiset Cookie A:n sukkani – siitä se lähtee! Wedge oli mallina hauska ja helppo neuloa, lyhennetyillä riveillä tehtiin ainaoikealla kolmikulmioita ja väleihin neulottiin pätkiä sileää. Sen verran poikkesin ohjeesta, että aloitin sukat varpaista (tein kärjen lyhennetyillä kerroksilla) ja varteenkin tuli ohjetta enemmän toistoja, joten nämä ovat melkein polvipituiset. Torontosta ostamani Turtlepurlin raitalanka sopi tähän malliin kuin nenä päähän: raitojen ansiosta näkee selvästi sukan rakenteen. Äidilleni näiden sukkien piti mennä, mutta niinköhän maltan niistä luopua… :)

Cookie A:n Wedge -sukat

Wedge -sukkien pintaa

Wedge -sukat ovat melkein polvipituiset

Wedge -sukkien raitoja