Lämmikettä pienikokoiselle ihmiselle

Työvoitto: valmis villatakki! Okei, villatakki vauvalle, mutta kaikki lasketaan!

Meinasi jäädä villatakki ilman toista hihaa, mutta onneksi sain napattua itseäni lopulta niskasta kiinni ja tikutettua työn valmiiksi. Sain jopa napitkin kiinnitettyä. Yhteensä pikkutakin tekemiseen kului kalenteriaikaa nelisen kuukautta, onneksi tunteja yhteensä vain ehkä parin työpäivän edestä. Ongelmana tosin on, että pikkuherra, jolle takkia kaavailin, on tainnut jo kasvaa ulos siitä. Mutta ehkä uusi omistaja löytyy piakkoinkin kaveripiiristä. :)

Baby Sophisticate -villatakki

Baby Sophisticate -villatakki

Baby Sophisticate -villatakki ja laaduntarkkailija

Baby Sophisticate by Linden Down
Puikot: 5 mm pyöröt
Lanka: Garnstudio DROPS Lima, 117 g
Ravelryssa: Vauvanvillis

Pääkallolapaset pääkallokeleille

Alkuviikosta lounaalla kaverini totesi tarvitsevansa lapaset ja minä siihen heti, että ”juu, voin tehdä!”.  Molempien seuraava lause oli, että niissä pitää sitten ehdottomasti olla pääkallo! Lounaan jälkeen suunnistimme viereiseen lankakauppaan aineksia ostamaan ja nyt on pääkallolliset lapaset valmiina juuri sopivasti, kun luntakin tulee vaakatasossa.

Pääkallolapaset

Lankana on Dropsin Karisma (tummanharmaata ja luonnonvalkoista 100% superwash villaa) ja puikot nelosen pyöröt. Tein molemmat lapaset yhtäaikaa ja ylhäältä alaspäin, peukalot tikuttelin lopuksi ihkauusilla 3,5 mm:n KnitPro:n Cubicseillani – pidin kovasti, ne olivat tosi mukavan tuntuiset kädessä!

Pääkallokuvio on kirjasta ”Son of Stitch’n’Bitch” ja mallista ”Skull Isle Mittens”, loput lapasista on sovellettu lennossa. Aloitin luomalla magic cast-onilla (ohje Knittyssa) 18 silmukkaa ja lisäsin joka kerroksella neljä silmukkaa reunoissa, kunnes silmukoita oli yhteensä 50. Resoria varten vähensin silmukkamäärän 48:een. Peukalot on neulottu 22 silmukalla, kavennukset lopuksi joka puikon alussa. Kirjoittelin speksejä ylös myös Ravelryyn.

Olen yleensä vältellyt kirjoneuleita, koska muutamista kokeiluistani on tupannut tulemaan ihan järkyttävän näköisiä. Ongelmana on kait pääasiassa ollut, etten ole osannut pitää langan kireyttä tasaisena, pidellä lankoja aina samassa järjestyksessä tahi ylipäätään tiennyt, miten sitä toista lankaa oikeasti kuuluisi pidellä. Mutta juuri oikealla hetkellä Raiku, ”Outo lintu linnassa” -blogista, postasi kirjoneuletta käsittelevän jutun, jonka innoittamana uskaltauduin näidenkin lapasten kimppuun. Raikun esittelemä tapa pidellä lankoja todellakin tepsi minun ongelmaani: ei kiristä lankajuoksut työn takana eikä lankojen järjestys mene vahingossakaan sekaisin! Seuraavatkin kirjoneulelapaset ovat jo työn alla. :)

Pääkallolapaset

Pääkallolapaset ovat toiset tämän vuotisen Lapaskuu -tempauksen Tumpputupaan tekemäni kädenlämmittimet.

Hei, olen Leevi

Jos virkkaamiani kissanleluhiiriä (mm. näitä) ei lasketa, en ole koskaan virkannut pehmoleluja; en amigurumeita enkä isompiakaan. Ei sillä, ettenkö arvatenkin olisi pitänyt siitä hommasta vaan se on vain jotain, mitä ei vielä ollut tullut tehtyä. Ennen kuin nyt. Jokin aika sitten törmäsin Ravelryssä surffatessani ilmaiseen ohjeeseen, joka puhutteli tällaista Lassi ja Leevi -fania, nimittäin Leevi -pehmoleluun! Heinäkuussa parissa illassa virkkailin osaset valmiiksi ja sitten loman jälkeen syyskuussa ompelin ne yhteen söpöksi pehmolelutiikeriksi.

Leevi -pehmolelu

Ravelrystakin löytyy hieman speksiä tästä projektista, mutta tässä samma på finska. Drops Safrania (joka on muuten ihan suosikki puuvillalankani nykyisin) kului yllättävän vähän: oranssia 41 g, mustaa 30 g ja valkoista 19 g. Lisäksi muutama pikkupala mustaa askarteluhuopaa tuli käytettyä silmiin ja pariin pään viiruun. Leevin sisukset ovat askarteluvanua, jota olen joskus ostanut Eurokankaasta. Siinä ne ainekset sitten olivatkin. Jos tekisin lelun nyt uudestaan, muuttaisin ehkä muutaman asian: Käytin 3,5 mm:n virkkuukoukkua, mutta olisi ehkä kannattanut käyttää pienempää, sillä nyt vanu hieman pilkistelee silmukoiden välistä. Ja raajoihin laittaisin täytteeksi puolet vähemmän vanua kuin mitä niissä nyt on. Mutta ensi kerralla sitten. Ihan kiva siitä kuitenkin tuli ollakseen ensimmäinen tekemäni pehmolelu. Tulevaisuudessa Leevi päätynee veljenpojalleni leikitettäväksi.

Leevi on osa KyJy -listaani (nro 4). Muutama kyjyilytyö on vielä kesken, mutta ihan kohtuullisen hyvältä näyttää niiden osalta. Okei, en saanut aloitettua kaikkia 20 työtä määräaikaan mennessä, mutta ne jotka sain aloitettua, saan ehkä valmiiksikin vielä ennen joulua. :)

Leevin osaset ennen kokoamista

Leeviin käytetyt langat

Pari paria sukkia

Sukissa minulla on menossa selkeästi Broken Seed Stitch -kausi, jos ”kaudeksi” voi kutsua kaksien valmiiden ja yksien keskeneräisten sukkien putkea. Pidän kovasti näiden sukkien tekstuurista, pinta tuntuu hauskalta sormissa ja näyttää hyvältä.

Olin Juhannuksen tienoilla yleisurheilun EM-kisoissa vapaaehtoisena ja minulla oli sellaiset hommat, että välillä ehti hyvin neulomaankin – kisojen aikana valmistui 1,5 huivia ja nämäkin valko-lilat Broket Seed Stitch -sukat melkein valmiiksi asti. Sukat on tehty Novitan tico ticosta (luonnonvalkoisesta ja lila-raidallisesta) 2,5 mm puikoilla ylhäältä alas. Kantalappu on perinteinen vahvistettu, mutta jälkikäteen ajatellen näihin olisi voinut tehdä toisenkinlaisen kantapään. Kirjoittelin hieman tarkempia speksejä Ravelryyn ja KyJy -listaltani nämä sukat löytyvät kohdasta numero 5.

tico tico -sukat

tico tico -sukat jalassa

Toiset Broken Seed Stitch -sukat lähtivät syntymään vähän puolivahingossa, kun pakkasin mökkireissulle mukaan vajaan kerään lila-pinkkiä Drops Fabelia ja kerän tummanlilaa Drops Alpacaa, ja mietin, mitä niistä voisi tehdä. Edellisten sukkien innoittamana jatkoin samalla linjalla. Alpacahan ei mitään sukkalankaa ole, joten nämä yksilöt varmaan päätyvät unisukiksi itselleni, jotteivät ihan heti kuluisi puhki. Lopputulos on niin ihanan pehmoinen, etten malta olla hypistelemättä sukkien pintaa. Näistäkin sukista löytyy lisätietoa Ravelrysta ja KyJy -listallani ne ovat kohdassa 9.

Lilat Broken Seed Stitch -sukat

Lilat Broken Seed Stitch -sukat jalassa

Kokeilin tehdä näihin sukkiin Sweet Tomato Heel -kantapään – Youtubesta kannattaa käydä tiirailemassa ohjevideo, jos teknikka ei ole jo tuttu. Minulle tuli raidallinen tomaatti, kun sukan mallikerta ja kantapään osiot menivät mukavasti limittäin. Kantapää on istuva ja kivan näköinen kun sukat ovat jalassa, mutta muutoin se näyttää vähän hassulta kun silmä on tottunut sellaiseen ”perinteiseen”, hieman kulmikkaaseen, kantapäähän. Mutta se sukan tuntu jalassahan ratkaisee, ja nämä sukat tuntuvat mukavilta.

Sweet Tomato Heel

Aloitin mökkireissulla myös toisia Broken Seed Stitch -sukkia, tällä kertaa Novitan Nallesta. Toistaiseksi ne ovat jäissä, koska pohdin, pitäisikö ne purkaa vai teenkö ne kiukulla valmiiksi – lanka, tai oikeammin lankojen väritys, tökkii nyt pahemman kerran. Tuolleen kerällä erikseen langat näyttävät sopivan yhteen kuin nenä päähän, mutta sukkana, tai ainakaan tällä pintakuviolla, en ole ollenkaan vakuuttunut värien toimivuudesta…

Keskeneräiset vihreä-lilat Broken Seed Stitch -sukat

Vihreissä sukissa käytetyt langat

Pinkit pitsisukat

Pinkit pitsisukat alkutekijöissäänViimeinen sukkaparini tämän vuoden Sukkasatoon on valmis, menevät Perunalaariin, jonne olen omia pottujani jo aiemmin kipannut. Tämän vuotinen satoilu päättyy tänään, mutta ensi vuonna täytyypi ehdottomasti osallistua uudestaan!

Kuukausi näiden pinkkien pitsisukkien tekemiseen meni, aloituksesta bloggasinkin jo aikoinaan. Eivät ne oikeasti olleet niin hitaat ja hankala tehdä kuin tekemisen kestosta voisi päätellä. Suurin syy pitkään valmistumisaikaan oli ehkä tuo neljän rivin mallikerta, joka oli juuri hieman liian pitkä, että olisin sellaisen saanut valmiiksi reilun vartin pituisella työmatkallani junassa. (Malli on ”On the town” Melissa Morgan-Oakesin kirjasta ”Toe-Up 2-At-A-Time Socks”.) Ja aina välillä keksin muutakin tekemistä, mm. alempana mainitut mustat perussukat. Mutta lopulta valmista kuitenkin tuli ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Sukat ovat noin kokoa 37 ja tulevat menemään äidilleni.

Lankana on roosanväristä Garnstudion DROPS Fabelia, joka on ihan meikäläisen lempparilanka nykyisin. Sitä meni kaksi kerää, yksi kumpaankin sukkaan eli 100 grammaa, ja sillä määrällä sukista tuli melkein polvipituiset. Neuloin molemmat sukat samaan aikaan kakkosen pyöröillä varpaista aloittaen. Löysin muuten aivan mahtavan tutorialin magic loop -tekniikasta etelä-afrikkalaisen Heidin blogista! Siellä on neuvottu mm. sukkien aloitus magic loopilla ja kantapään teko (osa 1 ja osa 2), ja vaikuttaa siltä, että lisää ohjeistusta on vielä tulossa. Muutenkin tuo blogi on aivan kertakaikkisen ihana – silkkaa karkkia silmille!

Alla olevissa kuvissa sukat näyttävät enemmänkin räikeän pinkeiltä kuin roosanvärisiltä, mutta kyllä ne ovat sellaiset söpön vaaleanpunaiset. Uskokaa pois. :) Syksyinen aamuhämärä ei vaan ole valaistukseltaan paras valokuvaamiseen…

Valmiit pinkit pitsisukat jalassa

Valmiit pinkit pitsisukat

Sukkasadon Perunalaariin olenkin jo aiemmin ilmoittanut nämä mustat miesten sukat (koko 46), jotka tein tilaustyönä kaverilleni, mutta joita en ole vielä itse blogannut. Lankana on mustaa ja luonnonvalkoista Nallea, ja varren kirjoneulekuvio sai innoituksensa Novitan Talvi 2011 -lehden vinoraidallisesta tyynymallista. Nämä sukat ovat muuten ensimmäinen kirjoneuletyöni, josta kehtaa kenellekään mainita – aiemmat yritykseni ovat olleet lopputulemaltaan, noh, vähintäänkin mielenkiintoisia… Olen tähän mennessä vältellyt kaikenlaisia kirjoneuleita, mutta nyt ehkä hoksasin sen idean. Ainakaan en kiristellyt lankoja liikaa tällä kertaa.

Miesten mustat kirjoneulesukat

Ylipolvensukat

Sain vihdoin valmiiksi ylipolvensukkani, joita olen tikuttanut jo pari viikkoa. Tosin tässä välissä oli hetki, jolloin en jaksanut neuloa mitään, joten kaiken kaikkiaan sukkiin meni ehkä reilun viikon työmatkat ja iltaiset telkkarinkatseluhetket. Pidän lopputuloksesta, langan värit ovat kauniin harmoniset. Raitoja en sen kummemmin jaksanut kohdistella kerien vaihtumiskohdissa, mutta se ei mielestäni haittaa ollenkaan.

Lankana on Garnstudion DROPS Fabel (väri Wooden Rose) ja sitä kului yhteensä noin kolme ja puoli kerää kakkosen puikoilla neulottuna. Ostin Wooden Rosea vähän enemmänkin, koska ajattelin tehdä kynsikkäät sukkien kaveriksi samalla mallineuleella (malli on ”Dead Simple Lace Socks” Socks from the Toe Up -kirjasta, ”hieman” pidennettynä tosin). Sukanvarren päättelyn tein käyttämällä Jeny’s Surprisingly Stretchy Bind Offia, joka toimii hyvin näissä sukissa, koska niiden tarvitsee venyä reippaasti polven yläpuolelta.

Ylipolvensukat rullalla

Ylipolvensukat jalassa

Tykästyin Fabeliin ylipolvensukkia neuloessani sen verran, että seuraavat Fabel -sukat ovat jo puikoilla ja langat on olemassa jo sitä seuraavaankin. Alla hieman maistiaisia työn alla olevista pinkeistä pitsineulesukista, joissa testaan samalla Magic Loop -tekniikkaa. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa ihan kivalta, sekä tekniikka että sukat.

Pinkit pitsineulesukat

Sukkasatoa

Tällä viikolla kasvatan Sukkasadon Perunalaaria omalta osaltani vauvan tossuilla, joille on jo uusi koti tiedossa. Ohje on Novitan Kevät 2008 -lehdestä, puikot kokoa 2 ja lankana pinkki-raidallista Novita Woolia. Langan raidatkin menivät kivasti ihan itsestään kohdilleen, en olisi muuten varmaan jaksanut niitä ruvetakaan kohdistelemaan.

Pinkki-valkoiset vauvantossut

Olen menneellä viikolla neulonut sukkiakin tai paremminkin sukkaa, koska sukkaparin ensimmäinenkin on vielä kesken. Hitaus selittyy sillä, että näistä tulee yli-polven-pituiset ja niissä on ”hieman” neulomista – varsinkin kun neulominen on keskittynyt lähinnä työmatkoille. Malli on Socks from the Toe Up -kirjasta, nimeltään ”Dead Simple Lace Socks”. Puikot ovat kakkoset ja lanka on Garnstudion DROPS Fabelia, värinä ”Wooden Rose”. Nämä pitsisukat ovat ensimmäiset varpaista aloittamani, kuin myös ensimmäiset pitsisukkani ja ensimmäiset tosi piiiiitkävartiset sukkani. Siinä saavutetaan monta virstanpylvästä kerralla, kunhan vain saan tikutettua molemmat valmiiksi asti. ;)

Pitsisukat työn alla

Interlocking crochet

Eräs malli Interlockin Crochet -tekniikalla toteutettunaOlen Ravelryssä, neulojien ja virkkaajien foorumissa, ja törmäsin siellä eräänä kauniina kesäpäivänä ryhmään nimeltä ”Interlocking Crochet”. Vaikka pidänkin enemmän neulomisesta, aloin selata ryhmään liitettyjä kuvia ja tekniikka rupesi vaikuttamaan mielenkiintoiselta. Siinä virkataan kahta erillistä verkkomaista osiota, joihin saadaan kuvioita virkkaamalla pylväitä joko verkon etu- tai takapuolelta. Yksi rivi virkataan kahdesti, kerran kummallakin värillä. Lopputulos on kaksivärinen ja kaksipuoleinen – eri puolilla voi olla keskenään aivan erilaiset kuviot. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan moisesta tekniikasta, mutta voihan se kenties olla tunnettu jollain muulla kuin ”Interlocking crochet” -nimellä? Tanis Galik -niminen henkilö on kirjoittanut aiheesta kirjan (jonka päädyin tilaamaan Amazonista) ja nettisivutkin löytyvät osoitteesta http://www.interlockingcrochet.com/.

Siksak -kuviota Interlocking Crochet -tekniikallaTekniikan tajuamisessa meni pieni hetki (ehkä noin vartti), jonka jälkeen innostuin ja rupesin kokeilemaan erilaisia malleja. Kokeiluni päätyivät tiskiräteiksi, siis sellaisiksi ekologisiksi tiskiräteiksi, ihan tarkoituksella – ei siis sen takia, että ne olisivat mitenkään epäonnistuneet. :) Pidän todella paljon valmiista räteistä, voittavat mennen tullen kaupan sieniliinat niin ulkonäöllään kuin imutehollaan. Pinkeissä räteissä käytin bambu-puuvilla-sekoitelankaa (Hjertegarn Blend Bamboo) ja sini-valkoisissa merseroimatonta puuvillaa (Garnstudio DROPS Safran). Kaikki rätit ovat 20 ruutua (verkko koostuu pylväs+ketjusilmukka -ruuduista) eli noin 18 cm leveitä. Kahdesta kerästä (kerä per väri) syntyi tasan tarkkaan kolme tiskirättiä.

Mutta mitä ihmettä ”interlocking crochet” mahtaakaan olla suomeksi…?

Sini-valkoisia tiskirättejä etupuolelta

Sini-valkoisia tiskirättejä edestä

Sini-valkoisia tiskirättejä takapuolelta

Sini-valkoisia tiskirättejä takaa