Lankoja, lankoja, lankoja…


Olin koko elokuun reissussa (matkablogikin on olemassa), ensin viikon verran Islannissa ja sitten reilun kolme viikkoa eri puolilla Kanadaa. Upeiden paikkojen lisäksi ehdin käymään matkalla muutamassa lankakaupassakin.

Reykjavikista löysin useammankin lankakaupan, mutta viimeisenä päivänä (maanantaina) kun olisin käynyt niissä, islantilaisilla olikin vapaapäivä ja vain yksi lankakauppa oli sinä päivänä auki. Paikallisen käsityöyhdistyksen (Handknitting Association of Iceland) putiikista löytyi mm. Lettlopia, jota olen joskus nähnyt Suomessakin myytävän. Mukaani lähti kuitenkin hieman paksumpaa Álafosslopia kolmessa eri harmaan sävyssä ja jokunen kerä vedensinistä ohutta lankaa, Einbandia. Paksummasta syntynee ehkä lapaset jossain vaiheessa ja sinisestä kaavailin huivia, tosin mallia en ole vielä ehtinyt ihmettelemään. Molemmat langat ovat 100% villaa ja ne tuntuvat melko karheilta. Jos Suomessa hypistelisin vastaavan tuntuisia lankoja, jäisivät ne minulta todennäköisimmin ostamatta, mutta nyt olikin tarkoituksena ostaa paikallisia lankoja testattaviksi.

Álafosslopi -lankaa Islannista

Einband -lankaa Islannista

Kanadassa ensimmäinen lankakauppa, jonne eksyin, sijaitsi Kalliovuorilla, pienessä Banffin kaupungissa. Liikkeessä nimeltä Jaques Cartier myytiin pääasiassa valmiita neulevaatteita hirvittävään hintaan, mutta he myivät myös lankaakin. Ja hieman erikoista sellaista, nimittäin lankaa, joka on tehty myskihärästä! Tarjolla oli useampia versioita myskihärkälankaa – 100% versio olisi maksanut melkein 100 Kanadan dollaria kerältä, jossa oli ”huimat” 28 grammaa… Itse päädyin ostamaan kaksi 28 gramman kerää 15-prosenttista myskihärkälankaa, jossa on lisäksi 80% merinoa ja 5% silkkiä. Lanka on ihanan pehmeää ja kaavailen siitä ilmavanpehmeää pitsihuivia, mutta hieman kyllä kirpaisi maksaa niin pienestä kerästä 28 dollaria kappaleelta… Elämäni kalleimmat langat… Mutta sitten kysyin itseltäni, että kuinka usein olenkaan ostamassa lankaa Kanadan Kalliovuorilla? Nii-in. Menkööt sen piikkiin.

Myskihärkälankaa Kanadasta

Vancouverissa en käynyt lankakaupoissa vaikka kaksi löysinkin Granville Islandilta – ne olivat jo kiinni, kun kävelimme niiden ohi. Harmi, sillä ulkopuolelta katsottuna molempien lankavalikoimat olisivat olleet ihan hypistelemisen arvoisia. Toisaalta, kun ottaa huomioon, mitä sitten Torontossa tapahtuikaan, niin ehkä oli ihan hyvä, etten Vancouverista mitään tullut raahanneeksikaan. Torontossa nimittäin lähti hieman mopo käsistä… Päädyin eräänä kauniina päivänä ihanaan lankakauppaan nimeltä Purple Purl ja siellä kuluikin useampi tunti aikaa ja melkein koko tuliaisbudjetti. Onneksi se budjetti oli varattu omiin tuliaisiini, joten se ei haitannut niin kovin, hih! Oli ihanaa hölöttää langoista englanniksi koko aamupäivän ja hypistellä paikallisia lankoja, joista on joskus blogimaailmassa nähnyt tehdyn valmiita ihanuuksia!

Näistä Tanis Fiber Artsin DK-vahvuisista langoista tulee isona villatakki. Ihastuin väriin heti kättelyssä ja niitä oli vain ihan pakko ostaa.

Purppuraiset villatakkilangat

Muutama sukkalankakin lähti mukaan: Indigodragonflyn ihanan synkeä mutta pehmeä vyyhti värissä ”Goth to a Flame” ja Turtlepurl Yarnsin hauska puna-vihreä tuplavyyhti, jonka ideana on, että kummassakin vyyhdissä on yhtä paljon lankaa ja että niiden raidoitukset osuvat yhteen, jos vain aloittaa neulomisen samasta päästä.

Indigodragonflyn sukkalanka

Turtlepurl Yarnsin raidoitettu sukkalanka

Lisäksi ostin muutamia muitakin lankoja. Sini-vihreä kerä on käsinkehrättyä lankaa (Handspun by Lolee), jonka tekijä asui aivan Toronton lähellä – sitä voi jo sanoa paikalliseksi langaksi. Ostin kyseisen kerän pelkästään värin nimen perusteella: ”Muppet Show” – muppetit ovat ihania! Oranssi bambulanka (Dye-Version Bamboo Fingering) on käsinvärjättyä ja se kimalsi hyllyllä niin kauniisti, etten malttanut olla ottamasta sitä mukaani. Molempien lankojen tulevaisuus on vielä avoin, mutta eiköhän niille jotain käyttöä keksitä.

Käsinkehrättyä lankaa

Bambulankaa

Muutama kerä jenkkilankaakin eksyi ostoskoriini – en ole aiemmin törmännyt Cascade 220:een vaikka olenkin siitä lukenut useasti, joten sitä piti ostaa muutama kokoeilukerä.

Cascade 220 -kerät

3 kommenttia artikkeliin ”Lankoja, lankoja, lankoja…

  1. Paluuviite: Haruni -huivi « Tuijan jutut

  2. Paluuviite: Sukkasadon ensimmäiset « Tuijan jutut

  3. Paluuviite: Nopeat Lovikka -lapaset « Tuijan jutut

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s