Kotelolaukkukurssilla

Olin tänä viikonloppuna Työväenopiston kotelolaukkukurssilla: kaksi päivää ihanan rentouttavaa puuhailua hauskassa seurassa! Minulla oli kurssia varten varattuna tarvikkeet neljään laukkuun ja sain kaikki neljä myös valmiiksi viikonlopun aikana. Mikä on pienimuotoinen ihme, sillä harvemmin saan kursseilla loppuun asti töitäni, ja sitten ne jäävät kesken ja nurkkiin pyörimään… Mutta ei siis tällä kertaa, jee!

Tässä muutama Instagram -otos laukkusaalistani.

Kokeilin erilaisia materiaaleja, miten ne toimivat tällaisessa työssä ja täytyy kyllä sanoa, että kaikki kokeiluni toimivat oikein hyvin. Punaruskea kissakangas on käsityöpuuvillaa ja siihen jouduin tekemään kulmiin laskokset, muut kankaat sen sijaan sain venytettyä nätisti kulmien yli. Sini-valkoisessa kankaassa (josta tein viime syksynä ison kassin) on stretchiä, joten se venyi siksi tarpeeksi. Hopeisen silkkikankaan leikkasin täysvinoon venyvyyden takaamiseksi ja pellavainen koirakangas venyi muuten vaan yllättävän hyvin. Kivoja näistä tuli kaikista, mutta taitaa tuo pellavainen koiralaukku kuitenkin olla lempparini. :)

Tämä kirjoitus on osa Bloggaajan haaste 31:stä eli maaliskuun blogipostaukseni numero 15/31.

Raitahuopatossut

Eilen mainitsin ottavani sunnuntain puhdetyöksi saattaa loppuun kaverilleni lupaamani huopatossut. No, minäpä tein kuin teinkin ne valmiiksi saakka! Päivän mittaan tikuttelin puuttuneen parin ja heitin vielä illalla molemmat pesukoneeseen, ja voilà, tossut olivat valmiina!

Raidalliset huopatossut (Ravelry -linkki)
Koko: 38
Puikot: 7,0 mm
Lanka: Novita Huopasen jämiä useissa väreissä yhteensä 177 g

Tämä kirjoitus on osa Bloggaajan haaste 31:stä eli maaliskuun blogipostaukseni numero 14/31.

Jumilankaa

Silmukan saalistaja haastoi kaikki neulojat esittelemään lankavarastojensa häpeäpilkut. Suurimman osan ”mitä-ihmettä-oikein-ajattelin” -langoistani olen jo saanut laitettua kiertoon, mutta edelleen jotain on jäänyt kummittelemaan nurkkiin. Sitkeimmin kaapissani tuntuu jumittavan iso kasa Novitan Kuuraa, joka ei puhuttele minua sitten yhtään. En tiedä, onko koskaan puhutellutkaan, mutta ei ainakaan enää. Ei ollenkaan.

Tämä kirjoitus on osa Bloggaajan haaste 31:stä eli maaliskuun blogipostaukseni numero 13/31.

Keskeneräisten töiden sunnuntai

Kaivoin keskeneräisten töiden laatikosta muutaman työn, joita ajattelin edistää tänään sunnuntailaiskottelun merkeissä.

Pirtsakan keltaiset Inlay -sukat Austermannin Stepistä saivat osakseen huomiota jo eilen, kun neuloin toisen sukan loppuun kantalapusta lähtien ja aloitin toista. Tämän päivän tavoitteena on saada ainakin varsi tehtyä.

Menin jälleen lupautumaan tekemään kaverilleni huopatossut, joihin käytän kaikki Huopasen värikkäät jämät. Eli raitaa pukkaa! Toinen tossu on valmis, ”enää” puuttuu toinen, plus tietenkin se huovutus.

Viime viikkoisen lumimyräkän johdosta intouduin piipahtamaan lankakaupassa ja ostamaan pipolangat eli kolme kerää Schachenmayrin Extra Merino Bigiä herkkuväreissä. Niistä on syntymässä mukaelma Wurm -piposta, joita olen aiemminkin tehnyt ohjeen mukaisesti ohuemmasta langasta.

Luulisi, että näissä riittäisi sunnuntaille tekemistä, varsinkin kun ilmakaan ei kauheasti houkuttele ulkoilemaan.

Tämä kirjoitus on osa Bloggaajan haaste 31:stä eli maaliskuun blogipostaukseni numero 12/31.

Hovineidot

Parissa illassa syntyi vaaleansiniset Hovineidot (ohje tuoreimmassa Ullassa), lankana vintage-7-veikkaa suoraan 90-luvulta. Malli oli helppo, kunhan vaan malttoi lukea ohjeistuksen ajatuksella. Mitä en siis tehnyt ja se näkyy lopputuloksessa, onneksi ei kuitenkaan kovin pahasti. Ensi kerralla sitten teen ihan tismalleen ohjeen mukaan! :)

Vaaleansiniset Hovineidot (Ravelry -linkki)
Koko: 39
Puikot: 3,5 mm Cubicsit
Lanka: Novita 7 Veljestä vaaleansinisenä 101 g

Tämä kirjoitus on osa Bloggaajan haaste 31:stä eli maaliskuun blogipostaukseni numero 11/31.

Papukaijasukat

Miksi ”papukaijasukat”? No tietenkin kun värityksestä tulee mieleeni värikäs papukaija. Tosin en kyllä ole törmännyt musta-kirjavaraidallisiin sellaisiin vielä koskaan missään… Ehkä niitä on jossakin, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin!

Aloitin papukaijasukat jo tammikuussa, mutta vasta nyt sain ne valmiiksi saakka. Toki muuttokin häiritsi tekemistä, mutta eniten näissä sukissa ehkä siltikin tökki lanka. Tai siis lähinnä se, että nappasin mustaksi langaksi vahingossa Tico Ticoa Nallen sijaan, ja jokaisen mustan raidan kohdalla aina huokailin, kuinka paljon ohuempaa se onkaan kuin tuo kirjava Nalle. Olisi ehkä kannattanut tuplatarkistaa valitut langat, mutta kun oli niin kiire päästä raitoja neulomaan. Kaikesta huolimatta pinnasta tuli kivan eläväinen ja lopputulos on ihan hauska. Ainakin värikäs. Malli on ihan perussukka kolmen kerroksen raidoilla, ja ”1 kiertäen oikein, 1 nurin” -joustin jatkuu jalkaterässäkin.

Papukaijasukat (Ravelry -linkki)
Koko: 38
Puikot: 2,5 mm
Lanka: Novita Nalle Taika (kirjava) ja Novita Tico Tico (musta), yhteensä 73 g

MiunMaun blogissa on hieman toisenlaiset raitasukat täsmälleen samalla väriyhdistelmällä. Hauskaa jälleen kerran huomata, miten erilaisia lopputuloksia eri ihmiset saavat aikaan (kutakuinkin) samoilla aineksilla! :)

Taisin vuoden alussa luvata yrittää tehdä sukkaparin viikossa. Noh, jos oranssi-harmaat raitasukat olivat ensimmäinen pari ja vihreät Kertut toinen, niin nämä ovat nyt sitten kolmas valmis pari tänä vuonna. Vielä on kirittävää aikataulussa – jos siis ottaisin siitä stressiä. Mitä en kyllä ajatellut tehdä.

Tämä kirjoitus on osa Bloggaajan haaste 31:stä eli maaliskuun blogipostaukseni numero 10/31.

Hyvää piirakkapäivää!

Tänään 14.3. oli ilmeisesti piirakkapäivä (tai siis Pi Day eli piin päivä), jos Twitteriä on uskominen: hashtagia #PiDay kun on näkynyt vähän joka puolella. Juhlintaohjeetkin löytyvät netistä, ja itse sovelsin kohtaa yksi leipomalla amerikkalaisen juustokakun tässä illalla. Ihan tarpeeksi lähellä mennäkseen piirakasta! :)

Tämä kirjoitus on osa Bloggaajan haaste 31:stä eli maaliskuun blogipostaukseni numero 9/31.

Joka päivä oppii jotain uutta

Tuntuu, että olen neulonut ikuisuuden, mutta siltikin nämä Ysolda Teaguen blogista bongaamani vinkit löivät minut ihan ällikällä yksinkertaisuudellaan. Kannattaa tsekata!

Minua on aina häirinnyt se pieni vetosolmusta jäävä nypylä työn alkukohdassa – siis se ensimmäinen silmukka, kun alkaa luomaan silmukoita. No, eipä ole aiemmin juolahtanut mieleenikään, että eihän sitä vetosolmua edes tarvitse tehdä: ei solmua, ei nypylää. Tietty. Kumman sitkeästi sitä vaan on pitänyt silloin kauan sitten oppimastaan tavasta kiinni, eikä ole edes kyseenalaistanut mokomaa yksityiskohtaa. Mutta nyt kyseenalaistan, ei enää vetosolmuja!

Ja jotta tämä postaus ei olisi ihan kokonaan kuvaton, esittelen tässä samalla jo aikaa sitten valmistuneen vauvan villatakin, jonka tein kaverilleni. Tai siis hänen pienelle pojalleen. Nyt takin saaja on jo vuoden ikäinen ja varmaankin jo kasvanut nutustaan ulos… Ohje oli maksullinen, koska halusin nimenomaan vauvan villatakin pöllökaarrokkeella enkä oikein osannut ruveta soveltamaankaan. Varsinkin koon puolesta olisin mennyt ihan metsään, koska nytkin lopputulos vaikutti niin kovin pieneltä, että eihän se kenellekään voi mahtua. Mahtui kyllä, ja oli vielä liian isokin valmistuessaan… :)

Baby Owl Yoke Cardigan (Ravelry -linkki)
Koko: 3-6 kk
Puikot: 4,0 mm
Lanka: Drops Lima beigenä 100g

Tämä kirjoitus on osa Bloggaajan haaste 31:stä eli maaliskuun blogipostaukseni numero 8/31.

Valmiit kerttuset

Nyt voin ruksia vihreät Kertut pois työlistalta, sillä ne valmistuivat eilen ja kivat tuli! Huomasin tosin yhden virheen toisessa sukassa, mutta en anna sen haitata.

Vihreät Kerttu -sukat (Ravelry -linkki)
Koko: 38
Puikot: 3,5 mm Cubicsit
Lanka: Novita 7-veljestä vihreänä 89 g

Tämä kirjoitus on osa Bloggaajan haaste 31:stä eli maaliskuun blogipostaukseni numero 7/31.

Käsityöt ovat hyvästä

Kyllähän kaikki käsitöiden tekijät ovat tämän tienneet aina, mutta ihanaa, että mediassakin aina silloin tällöin raportoidaan käsitöiden tekemisen positiivisista vaikutuksista. Minua haastateltiin aiheesta entisen työnantajani henkilöstölehteen jo vuonna 2007. Pakkohan jutusta oli napata kuva arkistoihin, kun kerran lehti löytyi muuton yhteydessä.

Onneksi löytyy ihan virallisempaakin juttua aiheesta:

• Käsityön pitäisi olla ihmisoikeus (Yle 27.9.2013)
• Käsityö huippusuosittua (Yle 28.1.2013)
• Käsityö tekee hyvää aivoille (Tekstiiliopettaja -lehti 03/2012)
• Lämpöistä, rentouttavaa aivojumppaa (Vitonen.fi -verkkolehti 18.7.2012)
• Kudo työhuolesi pois (Talouselämä 24.6.2012)
• Aivot tarvitsevat käsitöitä (Helsingin Sanomat 25.5.2012)
• Puikot kilkkaavat hyvää tuulta (Savon Sanomat 18.11.2006)

Itse olen havainnut, että kaikki käsityöt, mutta etenkin neulominen, rauhoittavat minua, jos muuten on menossa kiireinen vaihe. Tylsistyn myös nopeasti enkä jaksa odottaa kovin kauaa, jos minulla ei ole mitään tekemistä, joten monesti neulontatyö käsilaukussa on todellakin tullut tarpeeseen. Ja esimerkiksi normaalisti minulla on surkea muisti lukujen suhteen, mutta olen neulonut muutamissa firman tiedotustilaisuuksissa, joissa on käsitelty talouslukuja ja muistanut ihan ihmeellisiäkin numeroita täsmällisesti viikonkin päästä! Eikä kyllä yhtään haittaa se, että kaiken tämän hyvän lisäksi saa vielä aikaiseksi kaikenlaista kivaa! :)

Olen todellakin sitä mieltä, että käsityöt ovat hyvästä!

Sain tänään töistä ruusun Naistenpäivän kunniaksi ja kerrankin löytyi käyttöä itsepuhaltamalleni ruusuvaasille (joka vilahtaa myös tuossa ylemmässä kuvassa). Hyvää Naistenpäivää kaikille!

Tämä kirjoitus on osa Bloggaajan haaste 31:stä eli maaliskuun blogipostaukseni numero 6/31.