Ompeluksia kierrätyshengessä

Arvostan sitä, että vanhasta (ja rikkinäisestä) tehdään uutta omalla tyylillä. Kierrätys ja tuunaus kunniaan! Olen itsekin pyrkinyt kokeilemaan erilaisia tapoja, joilla roskiskamalle saisi annettua uuden elämän – tässä kokoelmapostaus joistakin aiheeseen liittyvistä tuotoksistani.

Menneellä viikolla osallistuin Varustelekan pop-up -shopissa DIYHelsingin kanssa yhteistyössä järjestettyyn workshoppiin, jossa teimme läppärilaukkuja armeijan ylijäämäkamasta. Itse tein suojapussukan iPadilleni. Pussukan päällinen on Venäjän armeijan sarkatakkia ja vuori on (Saksan? armeijan) maastokuvioisesta kenttäpuserosta. Koristelu syntyi hetken mielijohteesta, kun iskin silmäni neuvosto-tähtinappiin ja kullanväriseen ompelulankaan –  PanSTARSS -komeettahan se selvästi on!

Kurssin tunnelmia ja muiden kurssilaisten älyttömän hienoja läppärilaukkuja on dokumentoitu ainakin sekä täällä että täällä.

Alkuvuodesta hankin itselleni Amazonista Kindlen eli e-kirjojen lukijalaitteen, joka on ihan huippu! Varsinkin kun työmatkoillani lueskelen usein ammattikirjallisuutta, joka tuppaa esiintymään 1000-sivuisten ohjelmointiopusten muodossa. Kindleen näitä pikkujättejä mahtuu useita satoja, joten hyöty paperiversioihin verrattuna on huomattava – selkäni ainakin kiittää!

Painavaa asiaa suojaamaan tein Kindlelleni kuljetuspussukan vanhoista farkuista, kiinnityssysteemi on napattu suoraan farkkujen vyötärökaitaleen päistä. Tuo ruskea pitsintapainen on pätkä vanhasta tekonahkavyöstä ja pitsinauha löytyi isotätini ompelulaatikosta. Vuori on sinistä pilkkukangasta ja pehmusteena on vanhoista projekteistani ylijäänyttä pehmikehuopaa.

Viime syksynä kävin Työväenopistolla kurssin, jolla tehtiin kaikenlaista roskista: karkkipapereista, muovipusseista, sanomalehdistä, you name it. Olin säilyttänyt jouluisia karkkipapereita juurikin tällaista tilaisuutta varten, ja yhdessä kontaktimuovin ja ompelukoneen kanssa niistä syntyi tällaiset pussukat. (Juu, tuon Julia -pussukan vetoketju on hieman vinkura, mutta se olikin vasta ensimmäinen kokeilu.)

Näiden kurssilla syntyneiden pussukoiden jälkeen en ole karkkipapereista tehnyt muuta. Asia pitää korjata, vaikka testaamalla tätä Rouva Hyrskyn Myrskyn tutoriaalia tai Madam B.C:n versiota (jossa myöskin on käytetty kontaktimuovia).

Karkkipaperipussukoiden lisäksi tein kurssilla pikkulaukun, joka tätä nykyä toimii käsityöpussukkana (sinne mahtuu hyvin sukankutimet ja lankakerä). Kurssin aikoihin Sue -lehden kannessa komeili lempibändini, Muse (sattuipas sopivasti), joten pojat pääsivät itseoikeutetusti koristamaan laukkuani.

Työvaiheet olivat kutakuinkin seuraavat: Silitin sanomalehtisivun tukikankaalle ja sivelin sivun saunasuojalla (litkua, jota saa rautakaupoista). Annoin sivun kuivua ja sen jälkeen silitin vielä päälle kristallimuovia kangasta vahvistamaan. Sitten vain ompelin laukun kasaan, vuorina käytin vanhaa turkoosia lakanaa. Sanomalehtikangas oli yllättävän helposti työstettävää materiaalia, vaikka toisinkin voisi luulla.

Ja ei kierrätyspostausta ilman mainintaa kahvipusseista, siitäkin huolimatta että ne eivät taida olla enää niin ”in” kuin jokunen vuosi sitten. Hyviä ja kestäviä kauppakasseja niistä kuitenkin saa punomalla, olen useamman tehnyt tätä Neuliksen erinomaista ohjetta seuraten. Tosin lisäsin kantokahvojen kääntöpuolelle kanttinauhaa (sellaista leveää, matonkanttaukseen tarkoitettua) – se lisää kahvojen kestävyyttä ja kantomukavuutta.