Farkkukierrätystä

Uusi vuosi on näköjään alkanut blogitauolla, tehdäänpä siihen nyt muutos!

Vietin viikonlopun Helsingin työväenopiston kierrätyskurssilla, jossa tehtiin vanhoista vaatteista uutta. Aika sujahti kuin siivillä siinä leikatessa, nuppineulatessa, ommellessa, ratkoessa ja muuten vaan ihmetellessä. Kurssikaverini saivat aikaiseksi aivan mielettömiä vaatteita ja asusteita – voin vain äimistellä ihmisten lennokasta mielikuvitusta! :) Itselläni oli tarkoituksena tuhota koko rikkinäisten farkkujen varastoni, mutta lopulta sain tuhottua vain kahdet farkut – yllättävän riittoisa materiaali! Valmiita töitä syntyi kaksi, yksi per päivä.

Lauantai kului farkkuvyötä ommellessa. Vanhojen stretch -farkkujen toinen lahje pääsi uusiokäyttöön vyön materiaaliksi ja vyönsolki on vanhasta tekonahkavyöstä, joka oli jo hajoamispisteessä. Kangaskerrosten välissä on parikin kerrosta tukikangasta, jotta vyöstä tuli tarpeeksi jämäkkä. Pienen arviointivirheen johdosta solki ei osunut ihan keskelle, joten reiätkin piti laittaa hieman keskilinjasta sivuun, mutta ei se niin nokonuukaa ole! Vyön lopullinen leveys on hieman vajaat kahdeksan senttiä ja uskon, että se pääsee hyvinkin pian käyttöön.

Sunnuntaina ahersin kissanpesän kimpussa. Sain edellisenä yönä ahaa -elämyksen ja heti aamulla piti päästä toteuttamaan visiota. Ja aika hyvin sainkin visioni siirrettyä kissanpesää muistuttavaan muotoon.

Vanhojen lemppari-Levisteni yläosa, lahkeesta leikatuilla lisäosilla levennettynä, toimii pesän ulkopuolena. Suurimman osan sunnuntain kurssiajasta käytinkin ulkopuolen palasien asetteluun ja ompeluun, mutta lopputulos on ehdottomasti vaivan arvoinen! Sisäpuoli on Tallinnasta aikoinaan ostettua teddykarvaa, jota oli jemmassa juuri sopivan kokoinen pala. Pesän sisällä tukena on pehmikehuopaa kaksinkertaisena sekä vanulla täytettyjä pikkutyynyjä pehmeyttä tuomaan. Kuusi tuntia väkertämiseen meni, mutta valmis tuotos on ilmeisen mieleinen: Juuli -neiti hyppäsi heti tassupesulle uuteen pesään.

Nyt sitten jännittämään, pääseekö oma ehdokkaani presidentinvaalien toiselle kierrokselle!

 

Loput joulukortit

Jiihaa, tämänvuotinen joulukorttiurakka on nyt ohi! Enkä edes jättänyt viime tippaan, hyvä minä! Enää kortit tarvitsee saada postiin ja sitten voin taas keskittyä muihin askarteluihin ja käsitöihin. Osan joulukorteista sain tehtyä mukavasti erinäisten haasteiden yhteydessä, mutta esittelen tässä nyt ne haasteiden ulkopuolella syntyneet tuotokset.

P*skiksessa oli taannoin haasteena tehdä ei-perinteinen joulukortti, mutta juuri sillä hetkellä en aiheesta oikein innostunut. Kuitenkin noin viikko sen jälkeen muutin mieleni ja kokeilin tehdä tällaisen Tri Shutter -mallisen kortin (mm. Youtubesta löytyypi ohjeistusta). Ihan nätti siitä tuli ja ehkä kokeilen vielä muitakin erikoiskortteja, netti on ainakin ohjeita pullollaan.

Kuusikorttiin sain innoituksen Amalian joulukalenterista, todella kiva tapa päästä eroon paperinjämistä! Ja näitähän voisi tehdä vaikka tähden tai joulupallonkin muotoisina!

Olen tehnyt tänä vuonna tosi monta ruskeaa joulukorttia – mikä lienee ruskea kausi minulla menossa. :) Tämänsyksyisestä Leimailutaivaasta ostamani Stamp Campin O Holy Night -leimasin pääsi taustaksi tähän korttiin, ja sen päälle leimasin vielä Inkandinkadon jouluisesta setistä lumihiutale-joulupallo -kiekuran. Taustan reunoihin on pyöräytetty Distress Inkin Vintage Photoa ja koukeroiden päälle kultaista kimalleliimaa. Lopuksi vielä kiepautin kultanarua taustan ympärille, liimasin taustan ruskealle kartongille ja sen kraft -korttipohjalle.

Ruskeista korteista puheen ollen, tässä vielä yksi, joka lähtee Ruotsin sukulaisille. Kultaiset kirjaimet ovat ääriviivatarroja. Luminen Artemion kaupunkimaisema on leimattu Distress Inkin embossausmusteella ja väritetty kuparinvärisellä Perfect Pearls -jauheella. Jauhe tuli ostettua perjantaina kokeeksi, kun näin Penny Blackin blogissa ihanan “negatiivileimakuva” -ohjeen, jota ehdottomasti haluan kokeilla. Siitä kokeilusta toivottavasti myöhemmin lisää.

Tein veljenpojalleni vielä ihan oman joulukortin. Leimasin Artemion lumiukon vesiväripaperille ja väritin sen ProMarkereilla. Kuva on liimattu siniselle kartongille ja kartonki hopeanväriselle helmiäiskorttipohjalle. Yksinkertainen, nopea ja hauska. :)

 

Tämänvuotiset kissajoulukortit

Tulipa taas askarreltua vino pino kissa-aiheisia joulukortteja tänäkin vuonna (viimevuotiset löytyypi täältä). Kisuleimasimet ovat Stampinbackin ja Penny Blackin, jotka molemmat ovat ihan suosikkivalmistajiani.

Ensimmäisessä satsissa olen käyttänyt taustassa Teippitarhasta ostamiani masking tapeja. Niillä saa kivannäköistä jälkeä helposti, mikä ei ole ollenkaan huono homma kun on joulukorttitalkoista kyse! :)

Tein myös muutaman tällaisen paneelitaustaisen kortin ja nekin ovat yksinkertaisuudessaan oikein kivoja. Yksinkertaisuus on se minun juttuni, olen huono lisäilemään hörsöjä kortteihini. Mutta ihailen aina niitä, jotka osaavat “hörsöillä”. :)

Loput kortit ovat edellisiäkin yksinkertaisimpia ja näiden malliin löysin innoituksen Sinellin Joulu-Talvikuvaston sivuilta. Valkoinen pala kartonkia on reunustettu värillisellä kartongilla, se on liimattu hieman isomman kuviopaperin päälle ja sitten korttipohjalle. Lopuksi vielä teksti ja kuva.

 

P*skarteluhaaste #120

Minulla on jäänyt useampi P*skis väliin, mutta nyt oli ihan pakko osallistua, kun visio oli heti selkeänä mielessä. Olen nähnyt monissa blogeissa viime aikoina aivan ihania kranssikortteja eri tekniikoilla toteutettuina (mm. Amalian Askartelun joulukalenterissa, Korttipaja SannaS:n blogissa ja Pämpän Puuhablogissa) ja niistä minä tällä kertaa inspiroiduin. Tässä omat versioni kranssiaiheesta, tein niitä kerralla kaksi (toisen punaisella ja toisen lilalla tekstillä).

Elikäs tällä kertaa P*skiksessa kaivellaan varastoja ja minun varastoistani löytyi kaikenlaista “todella vanhaa”. Varmaankin noin 90 prosenttia askartelutarvikkeistani on ostettu viimeisen puolentoista vuoden aikana ja sieltä vanhimmasta päästä on tämä The Rubberstamp Tapestryn “Poinsettia Dreams” -leimasinsetti (ostettu Heinikasta Intohimona Askartelu -tapahtumassa kesällä 2010). Se pääsi nyt ihan ensimmäistä kertaa korttiin asti, jo oli aikakin! Punainen korttipohja ja vihreä taustapaperi (DCWV:n Holiday Packista) ovat viime vuotisten jouluaskartelujen jäljiltä. Mutta itse asiassahan rakas “Hyvää Joulua” -leimasimeni kuuluu suorastaan historian museoon, sillä se on ainakin kolme vuotta vanha, ellei vanhempikin!

Korttien resepti on yksinkertainen: Piirsin kraftille lyijykynällä ympyrän juomalasia apuna käyttäen ja leimailin ääriviivojen mukaisesti joulutähtiä, lehtiä ja pikkutähtiä Distress Inkeillä (punainen Barn Door, vihreät Forest Moss ja Peeled Paint sekä tämän syksyn erikoisväri, lila Seedless Preserves). Leimasin vielä tekstin kranssin keskelle, laitoin joulutähtiin punaista kimalleliimaa, ressasin kraftin reunoja ja sipaisin niihin vähän mustetta, kiinnitin kraftin vihreälle kuviopaperille ja sen vielä punaiselle korttipohjalle. Voilà!

 

Lauran korttihaaste #11

Tällä viikolla Lauran korttihaasteessa piti käyttää jotain keittiöstä löytyvää hyödyksi askartelussa. Meikäläinen nappasi laatikosta melkein automaattisesti pipariukkomuotin, jonka avulla syntyi sekä yksi hyvin yksinkertainen joulukortti että yksi “lahjakortti” veljenpoikani joulukalenteriin. Molemmat olivat valmiina jo maanantaina, mutta viikon sairastelun jäljiltä sain ne blogattua vasta nyt. Mutta vielä ehtii hyvin mukaan.

Leikkasin ruskeasta kartongista pipariukon ja käytin sitä maskina tuputellessani valkoista mustetta suoraan korttipohjaan, ukkelin ympärille – ihan kuin pipariukko pötköttelisi jauhotetulla pöydällä! :) Koristelut ja tekstit on tehty valkoisella geelikynällä ja loppusilauksena vielä vähän juuttinarua.

“Lahjakortti” on yhtä yksinkertainen: vihreää ja punaista kartonkia, vähän kulmien pyöristelyä ja edellisessä kortissa maskina käytetty pipariukko päälle.

 

Sytykeruusuja

Törmäsin jo aikaa sitten havainnolliseen sytykeruusu -ohjeeseen “Annan aarteet” -blogissa ja olen siitä lähtien kypsytellyt ajatusta niiden tekemisestä. Kananmunakennojakin on tullut haalittua sukulaisilta ja kavereilta, ja tänään sitten innostuin kokeilemaan varsinaista tekemistä.

Minulla oli yksi neljän, kaksi kuuden ja neljä kymmenen munan kennoa, ja lisäksi vielä Mäkkärin pahvinen mukinpidike, joka myöskin taipui hyvin ruusumateriaaliksi. Näistä aineksista sain yhteensä 40 kappaletta ruusu -aihioita.

Kynttilöiden määrän olin arvioinut pahasti alakanttiin – olin varannut operaatioon vain kaksi kynttilää (punaisen ja vihreän) ja niistä riitti noin 16 ruusuun. Joihinkin ruusuihin sain kerralla tarpeeksi steariinia, mutta jotkut joudun kyllä myöhemmin käsittelemään uudestaan. Aamulla vaan sitten kauppaan ostamaan lisää kynttilöitä!

Sytykeruusujen kastaminen steariiniin oli suhteellisen sotkuista puuhaa, mutta onneksi olin varautunut siihen luettuani Aarnilinnun kokemuksista. Tulipahan jynssättyä liesi ja tasot normaalia tehokkaammin, mikä ei tietenkään ole ollenkaan huono homma. Lopputulos on kuitenkin kaiken jynssäyksen arvoinen. Ja huomenna sitten uusiksi!

Tästä se lähti:

Ja tällaisia niistä sitten tuli:

Kuvat saattavat vaikuttaa hieman utuisilta ja siihen on hyvä syy: innostuin nimittäin leikkimään Picasan kuvankäsittelyohjelmalla ja löysin sieltä Hohto -toiminnon. Pakkohan sitä oli kokeilla. Jokaiseen kuvaan…

Edit (27.11.2011):
Ostin lisää kynttilöitä ja tein kaikki ruusut valmiiksi asti. Loppujen lopuksi ne kaikki tuli dipattua steariinissa vähintään kolmesti ja niistä tuli huomattavasti paremman näköisiä, mitä nuo ylemmissä kuvissa näkyvät kertaalleen dipatut ruusut olivat. Vihreät ruusut kastoin lopuksi vielä valkoiseen steariiniin, jolloin tummanvihreä väri pehmeni kauniin huurteiseksi, ja tietenkin kaikkien ruusujen päälle piti sirotella vielä kimallettakin. Kaiken kaikkiaan neljäänkymmeneen ruusuun meni yhdeksän läpivärjättyä kynttilää (5 tummanpunaista, 3 tummanvihreää ja yksi valkoinen) ja pitää yrittää muistaa jatkossa myös tuo valkoiseen steariiniin kastaminen kauniin viimeistelyn aikaansaamiseksi.

 

Lauran korttihaaste #10

Viime viikko minulta jäikin väliin, mutta tällä viikolla Lauran korttihaastessa oli luonnos, jonka pohjalta intouduin tekemään peräti kaksi korttia: Yhden jouluisen ja yhden onnittelukortin.

Punaisen joulukortin “juju” on tuo kehys, joka on tehty liimaamalla masking -teippiä valkoisille kartonkisuikaleille, joista on sitten leikattu kehyksen osat. Oli muuten todella hankalaa saada leikattua tasaiset 45-asteen kulmat… Ehkä siihenkin olisi jokin kikkakolmonen olemassa, mutta onneksi pahimmat mokat voi peittää kukilla, *kröhöm*. Masking tape on tilattu Teippitarhasta jo jokin aika sitten, mutta sain otettua tilaukseni käyttöön vasta nyt saatuani inspiraatiota muiden ihanista blogeista – moni kun näyttää innostuneen sen käytöstä. Enkä yhtään ihmettele, miksi. Lumihiutale -leimasin on Inkadinkadon setistä ja “Jouluiloa” -teksti Finnstamperilta, ja molemmat on kohokuvioitu kimaltelevalla jauheella. Kukat on kliksuteltu Fiskarsin leikkurilla jämäpapereista ja niitä on hieman muotoiltu virkkuukoukun koukkuosalla vaahtomuovipalan päällä. Lopuksi punaisella kimalleliimalla on tehty keskustat kukkiin ja muutamat kiehkurat kehyksen reunoille. Jotenkin minua jäi häiritsemän tässä kortissa tuo teksti, se kun ei (ulkoasullisesti) tunnu istuvan korttiin millään. Mutta menkööt nyt näin.

Teippailulinjalla jatketaan myös isoisäni synttärikortissa: kehykset on tehty kultaraitaisella masking -teipillä, tosin tällä kertaa suoraan korttipohjaan liimattuna. Kuva on napattu DCWV:n Tattered Time -lehtiöstä, joka minun oli “ihan pakko” ostaa Tampereen Kädentaidot -messuilta viime viikonloppuna. Ja “ihan pakko” oli ostaa myös “muutama” muukin lehtiö… ja “vähän” jotain muutakin pientä… *huokaus* Mutta ihme kyllä, yhtään ainoaa lankakerää en sitten ostanutkaan messuilta, joka on jo saavutus sinänsä! Niin, juu, kortista vielä sen verran, että “Onnea” -teksti on leimattu kraftille yksittäisillä kirjainleimasimilla, alakulman ruuvit ovat haaraniittejä ja nuo helmiä etäisesti muistuttavat pylpyrät on tehty PearlMakerilla. Lisäksi kuvan ja tekstiläpyskän reunoja on rikottu saksilla ja niihin on sipaistu Distress Inkin Vintage Photoa – siis reunoihin, ei saksiin. ;) Hyvää synttäriä, Paappa!

Ja koska tässä postauksessa on jo esitelty Paapan synttärikortti, voinen samalla vilauttaa myös hänelle taannoin lähteneen isänpäiväkortinkin. (Onpas Paappa nyt saanut ruskeita kortteja! Täytynee pitää huoli, että joulukortti on sitten ainakin ihan eri värinen.) Leimakuva on ProMarkereilla väritetty Art Impressionsin Bud, joka näyttää ihan isoisältäni – ainakin melkein. :) Taustan pallopaperi tuli muistaakseni tilaajalahjana Paperinauhasta ja ruutupaperi on DCWV:n Natural Stack:sta. Kirjaimet on ihan itse piirusteltu valkoisella geelikynällä ruskealle pahville, leikelty irti ja läntätty kohotarroilla kiinni korttiin. Piparireunainen tausta leimakuvalle on stanssattu Cuttlebugilla Framelitz -stanssilla, ja lopuksi paperin kulmille on näytetty vielä hieman kulmanpyöristäjää. Kortin asetteluun on saatu apuja PageMaps -sivustolta: Kesäkuun 2011 korttiluonnokset (vasen alakulma). Kiitokset muuten Marikalle PageMaps -vinkistä! Enpä ollutkaan aiemmin törmännyt moiseen hyötysivustoon.

 

Punatulkkulapaset ja -kauluri

Toiset kädenlämmittimeni Lapaskuu -tempauksen Tumpputupaan syntyivät alkuviikosta pikaisena välityönä, koska halusin saada keväällä neulomaani kauluriin mätsäävät lapaset. Ilmatkin ovat sopivasti hieman viilentyneet täällä etelässä, joten tumput ja kauluri ovat jo olleet muutaman päivän käytössä.

Lankana molemmissa töissä on Novitan 7 veljestä Linnut -sarjan Punatulkku -lanka. Lapasiin meni noin puoli kerää eli sen verran, mitä kauluriin varatuista kahdesta kerästä lopulta jäi jäljelle. Raidatkin sain mukavasti kohdilleen. Yleensä valitsen suositusta pienemmät puikot, koska pidän enemmän tiiviimmästä lopputuloksesta, mutta tällä kertaa menin ihan nelosen puikoilla. Eikä lopputulos niilläkään ole ollenkaan pöllömpi.

Kaulurin tosiaan tein jo loppukeväästä valmiiksi, joten eihän sillä enää kesällä sitten ollut käyttöä, mutta toivottavasti nyt talvella sitäkin enemmän. Malli on Novita -lehden Talvi 2010 -numerosta ja mallineule on tunturineuletta. Tykkään kovasti lopputuloksesta: Kauluri on sen verran korkea, että sen voi nostaa hupuksi, jolloin se lämmittää kivasti korvia. Tarpeellinen varuste siis tuleviin pakkasiin. :)

 

Isänpäivänlahjuksia

Isänpäivänä pitää tietenkin lahjoa omaa isiä! Tänä vuonna lahjuksina toimivat puoli-sormikas-lapas-härpättimet ja ötökkäbongarille sopiva kortti.

Vihreiden 7-veikasta tehtyjen lapasten pohjana on tuollaiset puolisormikkaat, joiden peitoksi on neulottu vielä huppu – ja oma huppu tietenkin myös peukulle. Olen nähnyt vastaavia lapasia niin “livenä” kuin blogeissakin (mm. Glenna C:n blogissa), mutta toteutus on ihan omasta päästä, kun ei juuri sillä hetkellä ollut nettiä ja ohjeita käsillä. Mietiskelin seuraavia työvaiheita ja ratkoin ongelmia työn edetessä, mutta eipä nuo nyt niin kovin hankalat olleet toteuttaa. Lopputulos on ihan kiva, jopa ihan oikean kokoinenkin, ja lämmin – ja isikin tykkäsi. :)

Syys-lokakuussa neuloin sukkia Sukkasatoon (saaliini kippasin Perunalaariin) ja nyt marraskuussa on lapasten vuoro: Osallistun tässä kuussa Lapaskuu -tempaukseen, ja nämä ovat ensimmäiset omat kädenlämmittimeni Tumpputupaan.

Tilasin taannoin Paperinauhasta hassunhauskan Art Impressionsin Hollis -leiman, koska se oli kuin ilmetty isäni ötökkämetsällä sudenkorentoja bongaamassa. Jo silloin mielessäni oli käyttää sitä isänpäiväkorttiin ja kortin toteutuksestakin idea hautui päässäni jo leiman tilaamisesta lähtien. Leimakuva on väritetty ProMarkereilla ja tausta kolmella eri värisellä (Stormy Sky, Peeled Paint ja Vintage Photo) Distress Inkillä meikkisienellä töpötellen, sen kummempia aineksia siinä ei sitten olekaan käytetty. Ja tällainen kortista tuli:

 

Lauran korttihaaste #8

Minun on jo pidempään pitänyt osallistua Lauran korttihaasteeseen, mutta jostain syystä sain vasta nyt tehtyä ensimmäisen korttini siihen. Noh, parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan. Tuoreimmassa haasteessa pelataan adjektiivibingoa, josta valitsin rivikseni, tietenkin, eläimellistä-iloista-talvista. Ihan vain siitä syystä, että sain käyttää taas ihania Penny Blackin kisuleimasimiani! Ja kartuttaakseni tämänvuotista joulukorttisaldoani. Ja saadakseni vähän väriä tähän pimeään syksyyn. :)

Tästä tuli nyt tällainen “kissa tonttulakissa” -kortti:

Irrallista kortissani on ainoastaan 3D-tarroilla kohotettu Finnstamperin Hyvää Joulua -teksti taustoineen – kaikki muu “tavara” on leimattu/embossattu suoraan korttipohjaan. Masking -tekniikkaa käyttäen on korttipohjaan ensin leimattu tonttulakki, sitten Penny Blackin kisu, jonka jälkeen molemmat kuvat on peitetty suttupaperista leikatuilla palasilla ja korttipohjan keskelle on läntätty post-it -lappu sekä reunoihin laitettu maalarinteippiä. Paljaaksi jääneen kehyksen alueelle leimasin lumihiutaleita ja embossasin ne kimallevalkoisella kohojauheella. Ja levitin sen päälle vielä Distress Inkin punaista (Barn Door) mustetta meikkisienellä (omistan kyllä musteenlevittimenkin, mutta en ole raaskinut vielä “korkata” sitä, hih…). Lopuksi värittelin tonttulakin ja kisun ProMarkereilla, glitteröin lakin ja piirsin mustalla tussilla lumihiutalekehyksen reunat.

Eiköhän lopputuloksesta löydy sitä bingorivissä peräänkuulutettua eläimellisyyttä, talven tuntua ja ripaus iloakin!

Ihan lopuksi vielä piristystä musavideon muodossa: Snow Patrol “Called out in the dark”. Olen hihitellyt tälle videolle jo useamman päivän ja kummasti se edelleen piristää jokaikinen kerta! Tietenkään ei myöskään ollenkaan haittaa, että biisi on hyvä ja että Snow Patrol on yksi lempibändeistäni ja että videolla esiintyy yksi lempi-brittinäyttelijöistäni, Jack Davenport… ;)