Vauvakortteja

Pitkästä aikaa sain osallistuttua P*skikseen, jonka tämänkertaisessa haasteessa bingoillaan. Oma korttini sopii kahteenkin riviin: alariviin “Keltainen-Sininen-Haaraniitti” sekä poikittaiseen “Naru-X-Haaraniitti” -riviin, jossa X on leimakuvassa käytetty pukemistekniikka. Taustana on sinapinkeltaista pilkkupaperia (Animal Antics -paperikosta), jonka ympärille on kieputettu muutaman kerran ruskeaa paperinarua. Keskineliö on nostettu 3D-tarrapaloilla, itse asiassa useammalla kerroksella, koska naru vei niin paljon tilaa alla. Reunus on piirretty vapaalla kädellä turkoosilla ProMarkerilla ja kulmissa on samaisella tussilla värjätyt, alunperin valkoiset, haaraniitit. Doodle Factoryn Snargle on leimattu Distress Inkin Broken China -värillä ja kroko on puettu taustan pilkkupaperiin. “Vauvaonnittelut” -teksti on hankittu Finnstamperilta. Inspiraatio kortin asetteluun lähti matkalukemiseksi ostamastani CardMaker -lehden maaliskuun numerosta, jossa oli suloisia vauvakortteja valas -teemalla.

Samassa askartelusessiossa syntyi myös toinen, hempeäsävyisempi kortti samaisella ulkoasulla. Molemmat tässä kortissa käytetyt leimat (sydänruoho ja teksti) ovat Finnstamperilta ja pinkki taustapaperi Papermanian Red Hot -lehtiöstä. Perhoset on punchattu valkoisesta helmiäispaperista ja kohokuvioitu, jonka jälkeen siipiin on laitettu Glossy Accentia ja irtohilettä.

 

Kiitoskortteja

Minulle tuli tammikuun puolivälissä uusi kisu Tanskasta: 6-vuotias leikattu kollikissa Osku, joka muutti Suomeen viettämään ansaittuja eläkepäiviään. Koska minulla oli jo ennestään kissoja, asusteli uusi tulokas ensin kuukauden päivät muualla; aikataulullisista syistä itse asiassa kahdessa eri paikassa. Toisessa paikassa ensimmäisen viikonlopun ja toisessa sitten loput ajasta. Nyt on sitten eläinlääkäri todennut ja testit näyttäneet, että Osku-Oskari on terve kuin pukki, joten viikonloppuna herraskissa muutti uuteen pysyvään kotiinsa. Parhaillaan on menossa molemminpuolinen tutustumisvaihe. Tervetuloa, Osku-muru!

En olisi selvinnyt Oskun kotiuttamisesta ilman ihania ystäviäni, joiden luona Oskari sai asustella Suomeen tulonsa alkuajan. Siispä vähintä, mitä voin tehdä, oli tehdä ystävilleni kiitoskortit. (Ja Satu voi tästä eteenpäin pitää silmät kiinni! Ei kurkita! :D) Askartelurintamalla minulla on ollut piiiiitkä tauko, liian pitkä. Viimeksi taisin askarrella joulukortteja joulukuussa… Mutta olipas kiva kaivaa paperit esille ja pohtia korttijuttuja taas pitkästä aikaa.

Molemmat kortit syntyivät ilman ainuttakaan leimakuvaa, mikä on melko poikkeuksellista minulle! Mintunvihreän korttipohjan ja Pagemaps -leiskan (oikean alakulman esimerkkityön) innoittamana kokosin yhteen värikkäitä papereita, joista syntyi ensimmäiselle kortille tausta. Oranssi kakkupaperi oli ihan “pakko” upottaa mukaan ja samoin läpinäkyvät pakkausnarun palat. Tilasin itselleni joululahjaksi Dymo -kirjoittimen ja olen ihan totaalisen hurahtanut siihen – tekstit on siis kliksuteltu sillä. Musta nauha tuli laitteen mukana ja pinkki Dymo -nauha on tilattu aikoinaan Teippitarhasta. Sisäpuolen lahjustaskun taittelin fiilispohjalta, mutta siitä tuli ihan kiva. Hyvin mahtuu lahjakortit kyytiin.

Toisella kiitoskortilla osallistun Lauran korttihaasteeseen, jossa huhuillaan lempivärin perään. En nyt tiedä, onko minulla varsinaista lempiväriä, mutta oranssi miellyttää silmääni ja päädyn siihen melko usein valinnoissani. Eli oranssilla kortilla mennään. Oranssit kukka- ja pilkkupaperit on pyöristetty kulmista, ressattu ja reunoille on sipaistu Distress Inkin Wild Honey -oranssia. Edellisessä kortissa näkyvän kakkupaperin puolikkaan toinen puolisko on sitten tässä kortissa ja sen yli kulkee rypytettyä oranssia masking tapea. Leimasin ensin tekstit pelkällä musteella, mutta ne eivät erottuneet juurikaan kirjavasta paperista. Piirsin sitten ruskealla tussilla kirjainten ääriviivat ja laitoin kirjainten sisustaan oranssia sticklesiä (kuvissa se on vielä märkää, kun en malttanut odottaa kuivumista). Mutta nyt saa tekstistäkin selvää. :)

Lopuksi vielä tulokkaan esittely. Osku on alunperin tuotu ison rapakon takaa Suomeen, jossa se asui jonkin aikaa ja muutti sitten Tanskaan. Nyt poitsu on leikattu ja keskittyy kissanpäivien viettämiseen täällä Pohjolassa. Oskun virallinen nimi on Purrsia Chief Oskosh ja hän on itse asiassa kissalamme tammikuussa 2007 syntyneen H-pentueen isi. Rodultaan Oskari on itämainen lyhytkarva ja väriltään ruskea ticked tabby. Luonteeltaan hän on herttaisen hömelö piilopiruilija. <3 Nähtäväksi jää, kuinka nopeasti Osku ja muut kissani hyväksyvät toisensa – vielä toistaiseksi ainakin burmatytöt keskittyvät suhisemaan tulokkaalle oven alta kun taas itämaiskatraan muita jäseniä ei voisi vähempää kiinnostaa.

 

Farkkukierrätystä

Uusi vuosi on näköjään alkanut blogitauolla, tehdäänpä siihen nyt muutos!

Vietin viikonlopun Helsingin työväenopiston kierrätyskurssilla, jossa tehtiin vanhoista vaatteista uutta. Aika sujahti kuin siivillä siinä leikatessa, nuppineulatessa, ommellessa, ratkoessa ja muuten vaan ihmetellessä. Kurssikaverini saivat aikaiseksi aivan mielettömiä vaatteita ja asusteita – voin vain äimistellä ihmisten lennokasta mielikuvitusta! :) Itselläni oli tarkoituksena tuhota koko rikkinäisten farkkujen varastoni, mutta lopulta sain tuhottua vain kahdet farkut – yllättävän riittoisa materiaali! Valmiita töitä syntyi kaksi, yksi per päivä.

Lauantai kului farkkuvyötä ommellessa. Vanhojen stretch -farkkujen toinen lahje pääsi uusiokäyttöön vyön materiaaliksi ja vyönsolki on vanhasta tekonahkavyöstä, joka oli jo hajoamispisteessä. Kangaskerrosten välissä on parikin kerrosta tukikangasta, jotta vyöstä tuli tarpeeksi jämäkkä. Pienen arviointivirheen johdosta solki ei osunut ihan keskelle, joten reiätkin piti laittaa hieman keskilinjasta sivuun, mutta ei se niin nokonuukaa ole! Vyön lopullinen leveys on hieman vajaat kahdeksan senttiä ja uskon, että se pääsee hyvinkin pian käyttöön.

Sunnuntaina ahersin kissanpesän kimpussa. Sain edellisenä yönä ahaa -elämyksen ja heti aamulla piti päästä toteuttamaan visiota. Ja aika hyvin sainkin visioni siirrettyä kissanpesää muistuttavaan muotoon.

Vanhojen lemppari-Levisteni yläosa, lahkeesta leikatuilla lisäosilla levennettynä, toimii pesän ulkopuolena. Suurimman osan sunnuntain kurssiajasta käytinkin ulkopuolen palasien asetteluun ja ompeluun, mutta lopputulos on ehdottomasti vaivan arvoinen! Sisäpuoli on Tallinnasta aikoinaan ostettua teddykarvaa, jota oli jemmassa juuri sopivan kokoinen pala. Pesän sisällä tukena on pehmikehuopaa kaksinkertaisena sekä vanulla täytettyjä pikkutyynyjä pehmeyttä tuomaan. Kuusi tuntia väkertämiseen meni, mutta valmis tuotos on ilmeisen mieleinen: Juuli -neiti hyppäsi heti tassupesulle uuteen pesään.

Nyt sitten jännittämään, pääseekö oma ehdokkaani presidentinvaalien toiselle kierrokselle!

 

Loput joulukortit

Jiihaa, tämänvuotinen joulukorttiurakka on nyt ohi! Enkä edes jättänyt viime tippaan, hyvä minä! Enää kortit tarvitsee saada postiin ja sitten voin taas keskittyä muihin askarteluihin ja käsitöihin. Osan joulukorteista sain tehtyä mukavasti erinäisten haasteiden yhteydessä, mutta esittelen tässä nyt ne haasteiden ulkopuolella syntyneet tuotokset.

P*skiksessa oli taannoin haasteena tehdä ei-perinteinen joulukortti, mutta juuri sillä hetkellä en aiheesta oikein innostunut. Kuitenkin noin viikko sen jälkeen muutin mieleni ja kokeilin tehdä tällaisen Tri Shutter -mallisen kortin (mm. Youtubesta löytyypi ohjeistusta). Ihan nätti siitä tuli ja ehkä kokeilen vielä muitakin erikoiskortteja, netti on ainakin ohjeita pullollaan.

Kuusikorttiin sain innoituksen Amalian joulukalenterista, todella kiva tapa päästä eroon paperinjämistä! Ja näitähän voisi tehdä vaikka tähden tai joulupallonkin muotoisina!

Olen tehnyt tänä vuonna tosi monta ruskeaa joulukorttia – mikä lienee ruskea kausi minulla menossa. :) Tämänsyksyisestä Leimailutaivaasta ostamani Stamp Campin O Holy Night -leimasin pääsi taustaksi tähän korttiin, ja sen päälle leimasin vielä Inkandinkadon jouluisesta setistä lumihiutale-joulupallo -kiekuran. Taustan reunoihin on pyöräytetty Distress Inkin Vintage Photoa ja koukeroiden päälle kultaista kimalleliimaa. Lopuksi vielä kiepautin kultanarua taustan ympärille, liimasin taustan ruskealle kartongille ja sen kraft -korttipohjalle.

Ruskeista korteista puheen ollen, tässä vielä yksi, joka lähtee Ruotsin sukulaisille. Kultaiset kirjaimet ovat ääriviivatarroja. Luminen Artemion kaupunkimaisema on leimattu Distress Inkin embossausmusteella ja väritetty kuparinvärisellä Perfect Pearls -jauheella. Jauhe tuli ostettua perjantaina kokeeksi, kun näin Penny Blackin blogissa ihanan “negatiivileimakuva” -ohjeen, jota ehdottomasti haluan kokeilla. Siitä kokeilusta toivottavasti myöhemmin lisää.

Tein veljenpojalleni vielä ihan oman joulukortin. Leimasin Artemion lumiukon vesiväripaperille ja väritin sen ProMarkereilla. Kuva on liimattu siniselle kartongille ja kartonki hopeanväriselle helmiäiskorttipohjalle. Yksinkertainen, nopea ja hauska. :)

 

Tämänvuotiset kissajoulukortit

Tulipa taas askarreltua vino pino kissa-aiheisia joulukortteja tänäkin vuonna (viimevuotiset löytyypi täältä). Kisuleimasimet ovat Stampinbackin ja Penny Blackin, jotka molemmat ovat ihan suosikkivalmistajiani.

Ensimmäisessä satsissa olen käyttänyt taustassa Teippitarhasta ostamiani masking tapeja. Niillä saa kivannäköistä jälkeä helposti, mikä ei ole ollenkaan huono homma kun on joulukorttitalkoista kyse! :)

Tein myös muutaman tällaisen paneelitaustaisen kortin ja nekin ovat yksinkertaisuudessaan oikein kivoja. Yksinkertaisuus on se minun juttuni, olen huono lisäilemään hörsöjä kortteihini. Mutta ihailen aina niitä, jotka osaavat “hörsöillä”. :)

Loput kortit ovat edellisiäkin yksinkertaisimpia ja näiden malliin löysin innoituksen Sinellin Joulu-Talvikuvaston sivuilta. Valkoinen pala kartonkia on reunustettu värillisellä kartongilla, se on liimattu hieman isomman kuviopaperin päälle ja sitten korttipohjalle. Lopuksi vielä teksti ja kuva.

 

P*skarteluhaaste #120

Minulla on jäänyt useampi P*skis väliin, mutta nyt oli ihan pakko osallistua, kun visio oli heti selkeänä mielessä. Olen nähnyt monissa blogeissa viime aikoina aivan ihania kranssikortteja eri tekniikoilla toteutettuina (mm. Amalian Askartelun joulukalenterissa, Korttipaja SannaS:n blogissa ja Pämpän Puuhablogissa) ja niistä minä tällä kertaa inspiroiduin. Tässä omat versioni kranssiaiheesta, tein niitä kerralla kaksi (toisen punaisella ja toisen lilalla tekstillä).

Elikäs tällä kertaa P*skiksessa kaivellaan varastoja ja minun varastoistani löytyi kaikenlaista “todella vanhaa”. Varmaankin noin 90 prosenttia askartelutarvikkeistani on ostettu viimeisen puolentoista vuoden aikana ja sieltä vanhimmasta päästä on tämä The Rubberstamp Tapestryn “Poinsettia Dreams” -leimasinsetti (ostettu Heinikasta Intohimona Askartelu -tapahtumassa kesällä 2010). Se pääsi nyt ihan ensimmäistä kertaa korttiin asti, jo oli aikakin! Punainen korttipohja ja vihreä taustapaperi (DCWV:n Holiday Packista) ovat viime vuotisten jouluaskartelujen jäljiltä. Mutta itse asiassahan rakas “Hyvää Joulua” -leimasimeni kuuluu suorastaan historian museoon, sillä se on ainakin kolme vuotta vanha, ellei vanhempikin!

Korttien resepti on yksinkertainen: Piirsin kraftille lyijykynällä ympyrän juomalasia apuna käyttäen ja leimailin ääriviivojen mukaisesti joulutähtiä, lehtiä ja pikkutähtiä Distress Inkeillä (punainen Barn Door, vihreät Forest Moss ja Peeled Paint sekä tämän syksyn erikoisväri, lila Seedless Preserves). Leimasin vielä tekstin kranssin keskelle, laitoin joulutähtiin punaista kimalleliimaa, ressasin kraftin reunoja ja sipaisin niihin vähän mustetta, kiinnitin kraftin vihreälle kuviopaperille ja sen vielä punaiselle korttipohjalle. Voilà!

 

Lauran korttihaaste #11

Tällä viikolla Lauran korttihaasteessa piti käyttää jotain keittiöstä löytyvää hyödyksi askartelussa. Meikäläinen nappasi laatikosta melkein automaattisesti pipariukkomuotin, jonka avulla syntyi sekä yksi hyvin yksinkertainen joulukortti että yksi “lahjakortti” veljenpoikani joulukalenteriin. Molemmat olivat valmiina jo maanantaina, mutta viikon sairastelun jäljiltä sain ne blogattua vasta nyt. Mutta vielä ehtii hyvin mukaan.

Leikkasin ruskeasta kartongista pipariukon ja käytin sitä maskina tuputellessani valkoista mustetta suoraan korttipohjaan, ukkelin ympärille – ihan kuin pipariukko pötköttelisi jauhotetulla pöydällä! :) Koristelut ja tekstit on tehty valkoisella geelikynällä ja loppusilauksena vielä vähän juuttinarua.

“Lahjakortti” on yhtä yksinkertainen: vihreää ja punaista kartonkia, vähän kulmien pyöristelyä ja edellisessä kortissa maskina käytetty pipariukko päälle.

 

Sytykeruusuja

Törmäsin jo aikaa sitten havainnolliseen sytykeruusu -ohjeeseen “Annan aarteet” -blogissa ja olen siitä lähtien kypsytellyt ajatusta niiden tekemisestä. Kananmunakennojakin on tullut haalittua sukulaisilta ja kavereilta, ja tänään sitten innostuin kokeilemaan varsinaista tekemistä.

Minulla oli yksi neljän, kaksi kuuden ja neljä kymmenen munan kennoa, ja lisäksi vielä Mäkkärin pahvinen mukinpidike, joka myöskin taipui hyvin ruusumateriaaliksi. Näistä aineksista sain yhteensä 40 kappaletta ruusu -aihioita.

Kynttilöiden määrän olin arvioinut pahasti alakanttiin – olin varannut operaatioon vain kaksi kynttilää (punaisen ja vihreän) ja niistä riitti noin 16 ruusuun. Joihinkin ruusuihin sain kerralla tarpeeksi steariinia, mutta jotkut joudun kyllä myöhemmin käsittelemään uudestaan. Aamulla vaan sitten kauppaan ostamaan lisää kynttilöitä!

Sytykeruusujen kastaminen steariiniin oli suhteellisen sotkuista puuhaa, mutta onneksi olin varautunut siihen luettuani Aarnilinnun kokemuksista. Tulipahan jynssättyä liesi ja tasot normaalia tehokkaammin, mikä ei tietenkään ole ollenkaan huono homma. Lopputulos on kuitenkin kaiken jynssäyksen arvoinen. Ja huomenna sitten uusiksi!

Tästä se lähti:

Ja tällaisia niistä sitten tuli:

Kuvat saattavat vaikuttaa hieman utuisilta ja siihen on hyvä syy: innostuin nimittäin leikkimään Picasan kuvankäsittelyohjelmalla ja löysin sieltä Hohto -toiminnon. Pakkohan sitä oli kokeilla. Jokaiseen kuvaan…

Edit (27.11.2011):
Ostin lisää kynttilöitä ja tein kaikki ruusut valmiiksi asti. Loppujen lopuksi ne kaikki tuli dipattua steariinissa vähintään kolmesti ja niistä tuli huomattavasti paremman näköisiä, mitä nuo ylemmissä kuvissa näkyvät kertaalleen dipatut ruusut olivat. Vihreät ruusut kastoin lopuksi vielä valkoiseen steariiniin, jolloin tummanvihreä väri pehmeni kauniin huurteiseksi, ja tietenkin kaikkien ruusujen päälle piti sirotella vielä kimallettakin. Kaiken kaikkiaan neljäänkymmeneen ruusuun meni yhdeksän läpivärjättyä kynttilää (5 tummanpunaista, 3 tummanvihreää ja yksi valkoinen) ja pitää yrittää muistaa jatkossa myös tuo valkoiseen steariiniin kastaminen kauniin viimeistelyn aikaansaamiseksi.

 

Lauran korttihaaste #10

Viime viikko minulta jäikin väliin, mutta tällä viikolla Lauran korttihaastessa oli luonnos, jonka pohjalta intouduin tekemään peräti kaksi korttia: Yhden jouluisen ja yhden onnittelukortin.

Punaisen joulukortin “juju” on tuo kehys, joka on tehty liimaamalla masking -teippiä valkoisille kartonkisuikaleille, joista on sitten leikattu kehyksen osat. Oli muuten todella hankalaa saada leikattua tasaiset 45-asteen kulmat… Ehkä siihenkin olisi jokin kikkakolmonen olemassa, mutta onneksi pahimmat mokat voi peittää kukilla, *kröhöm*. Masking tape on tilattu Teippitarhasta jo jokin aika sitten, mutta sain otettua tilaukseni käyttöön vasta nyt saatuani inspiraatiota muiden ihanista blogeista – moni kun näyttää innostuneen sen käytöstä. Enkä yhtään ihmettele, miksi. Lumihiutale -leimasin on Inkadinkadon setistä ja “Jouluiloa” -teksti Finnstamperilta, ja molemmat on kohokuvioitu kimaltelevalla jauheella. Kukat on kliksuteltu Fiskarsin leikkurilla jämäpapereista ja niitä on hieman muotoiltu virkkuukoukun koukkuosalla vaahtomuovipalan päällä. Lopuksi punaisella kimalleliimalla on tehty keskustat kukkiin ja muutamat kiehkurat kehyksen reunoille. Jotenkin minua jäi häiritsemän tässä kortissa tuo teksti, se kun ei (ulkoasullisesti) tunnu istuvan korttiin millään. Mutta menkööt nyt näin.

Teippailulinjalla jatketaan myös isoisäni synttärikortissa: kehykset on tehty kultaraitaisella masking -teipillä, tosin tällä kertaa suoraan korttipohjaan liimattuna. Kuva on napattu DCWV:n Tattered Time -lehtiöstä, joka minun oli “ihan pakko” ostaa Tampereen Kädentaidot -messuilta viime viikonloppuna. Ja “ihan pakko” oli ostaa myös “muutama” muukin lehtiö… ja “vähän” jotain muutakin pientä… *huokaus* Mutta ihme kyllä, yhtään ainoaa lankakerää en sitten ostanutkaan messuilta, joka on jo saavutus sinänsä! Niin, juu, kortista vielä sen verran, että “Onnea” -teksti on leimattu kraftille yksittäisillä kirjainleimasimilla, alakulman ruuvit ovat haaraniittejä ja nuo helmiä etäisesti muistuttavat pylpyrät on tehty PearlMakerilla. Lisäksi kuvan ja tekstiläpyskän reunoja on rikottu saksilla ja niihin on sipaistu Distress Inkin Vintage Photoa – siis reunoihin, ei saksiin. ;) Hyvää synttäriä, Paappa!

Ja koska tässä postauksessa on jo esitelty Paapan synttärikortti, voinen samalla vilauttaa myös hänelle taannoin lähteneen isänpäiväkortinkin. (Onpas Paappa nyt saanut ruskeita kortteja! Täytynee pitää huoli, että joulukortti on sitten ainakin ihan eri värinen.) Leimakuva on ProMarkereilla väritetty Art Impressionsin Bud, joka näyttää ihan isoisältäni – ainakin melkein. :) Taustan pallopaperi tuli muistaakseni tilaajalahjana Paperinauhasta ja ruutupaperi on DCWV:n Natural Stack:sta. Kirjaimet on ihan itse piirusteltu valkoisella geelikynällä ruskealle pahville, leikelty irti ja läntätty kohotarroilla kiinni korttiin. Piparireunainen tausta leimakuvalle on stanssattu Cuttlebugilla Framelitz -stanssilla, ja lopuksi paperin kulmille on näytetty vielä hieman kulmanpyöristäjää. Kortin asetteluun on saatu apuja PageMaps -sivustolta: Kesäkuun 2011 korttiluonnokset (vasen alakulma). Kiitokset muuten Marikalle PageMaps -vinkistä! Enpä ollutkaan aiemmin törmännyt moiseen hyötysivustoon.

 

Punatulkkulapaset ja -kauluri

Toiset kädenlämmittimeni Lapaskuu -tempauksen Tumpputupaan syntyivät alkuviikosta pikaisena välityönä, koska halusin saada keväällä neulomaani kauluriin mätsäävät lapaset. Ilmatkin ovat sopivasti hieman viilentyneet täällä etelässä, joten tumput ja kauluri ovat jo olleet muutaman päivän käytössä.

Lankana molemmissa töissä on Novitan 7 veljestä Linnut -sarjan Punatulkku -lanka. Lapasiin meni noin puoli kerää eli sen verran, mitä kauluriin varatuista kahdesta kerästä lopulta jäi jäljelle. Raidatkin sain mukavasti kohdilleen. Yleensä valitsen suositusta pienemmät puikot, koska pidän enemmän tiiviimmästä lopputuloksesta, mutta tällä kertaa menin ihan nelosen puikoilla. Eikä lopputulos niilläkään ole ollenkaan pöllömpi.

Kaulurin tosiaan tein jo loppukeväästä valmiiksi, joten eihän sillä enää kesällä sitten ollut käyttöä, mutta toivottavasti nyt talvella sitäkin enemmän. Malli on Novita -lehden Talvi 2010 -numerosta ja mallineule on tunturineuletta. Tykkään kovasti lopputuloksesta: Kauluri on sen verran korkea, että sen voi nostaa hupuksi, jolloin se lämmittää kivasti korvia. Tarpeellinen varuste siis tuleviin pakkasiin. :)